Sinisilmäisesti...

Sinisilmäinen Onni

 Eilispäivän aikana totesin, että Onni-poikani silmät olivat aukeamassa. Illalla oikea silmä oli lähes auki ja vasenkin puoliksi. Tänä aamuna riemukseni Onni kurkisteli minua sinisilmäisesti - molemmat silmät olivat auenneet! Eipä se taida vielä kunnolla nähdä - mamma jutusteli, että muutama päivä menee, että näkö kunnolla kirkastuu. Taitaa kohta olla korvatkin kuulolla.

Pesässä liikuskellaan jo laidasta laitaan, kääntyillään, noustaan huojuvaan etunoja punnerrukseen, vähän kokeillaan takajalkojenkin kestävyyttä. Pääasiallisesti kuitenkin Onni vielä ryömii tehokkaasti paikasta toiseen. Olen yrittänyt mammalle vinkkailla, että pitäisikö pesän etulaitaa korottaa, ettei Onni-aarteeni vaan putoa laidan yli lattialle. Jotenkin aavistelen, että minulla alkaa aikamoinen vahtimisurakka tuon pentusen kanssa pikapuoliin.

Ruoka maittaa pojalle. Onneksi maitoa on nyt tullut hyvin, eikä mamman ole tarvinnut enää yhtään antaa lisämaitoa moneen päivään. Harmikseni mamma edelleen "pakkojuottaa" minulle vettä päivittäin - ettei kuulemma maidon tulo vaan vähene. No hyväähän mamma toki tarkoitaa, vaikkei veden tunkeminen suuhun ruiskulla niin kovin kivalta tunnu. Täytyy myöntää, että juon varmasti itse liian vähän vettä kupista.

 Joka tapauksessa Onni on siis ahkera tissuttelija. Painokin on noussut tällä viikolla hienosti 18-20g päivässä, jonain päivänä painoa kertyi enemmänkin. Tänä aamuna mamman vaaka näytti 191g - vau ihan kohta on 200g rajapyykki ylitetty!

Saagan Onni <3