Paimensukuisista alamaisistani Niehku-ystäväni ja Viisas-musta ovat käyneet viikottain mamman kanssa agility-harkoissa. Meno on kuulostanut sen verran hauskalta ja varsinkin Niehku-ystäväni on ollut siitä aivan tohkeissaan, niin ajattelin, että pitää sitä minunkin kokeilla - utelias kun olen. Mamma oli saanut ruokatilaukseni kylkiäisenä agility-putken. Niehkulle se oli auttamatta liian pieni ja vähän kyllä minullekin ahdas - varmaan jotain pentukokoa! Mutta ei se mitään....
Kertakaikkiaan aivan huippua. Niehku-ystäväni saa namipalkan, kun juoksee putken läpi. Minulle nuo hiiret ovat ehdottomasti paras palkka. Hiiriä on putken sisällä ja välillä ne ehtivät sujahtaa putken toiseen päähän, kun sukellan niitten perään. Putki on tosiaan vähän ahdas ja liukas: kun sukellan sinne vauhdilla, niin se tahtoo liukua kanssani pari metriä eteenpäin - mutta hauskaa on!...
Lajini on ehdottomasti kissa-aglity! Muita osioitahan olen jo harjoitellut aiemmin, kuten: hyppyjä, esteelle kiipeämistä, pujottelua, pöydälle hyppyä - voisin kohta lähteä kisaamaan. Ja kisoista muuten saisin takuulla paremman tuloksen kuin Viisas-musta tässä pari viikkoa sitten. Hiippaili sitten kaikessa rauhassa kuulemma radalla, ihaili maisemia a-esteen huipulla ja jäi moikkailemaan kavereita puomin päältä - saivat kuitenkin hyväksytyn radan ekoissa virallisissa kisoissa vaikkakin huikealla yliajalla. Niin minä olen kyllä supernopea, ei tarvitsisi mamman maanitella, huikkailisi vain ohjeita. Jaa ohjeita? - pitäiskö niitäkin noudattaa? Ehkä pitää vähän vielä treenata yhdessä mamman kanssa.
Niehku-ystäväni ja Pehmo-Nalle ottavat rennosti meikäläisen harjoitellessa putkeen menoa.
No on meillä muutakin harrastettu kuin minun aglility-juttujani kuluneen viikon aikana. Turussa oli kuulemma suuri koirien Elonäytelmä, jossa sitten minun tuttujani esiintyi ja mallikkaasti kuulemma esiintyikin. Harmi ettei mamma ottanut minua mukaan katsomaan - no sain edes näistä kuvista vähän käsitystä siitä millaisia on koiranäytelmät. On ne kyllä aika erilaisia kuin omat kissanäytelmämme.
Omista paimensukuisista alamaisistani ei näytelmässä esiintynyt kukaan. Mutta ne keväälliset Taikapennut ja niiden Adja-emo kylläkin - tai siis kaksi niistä Taikuuksista. Onpa niistä kasvanutkin päteviä!
Tuossa yläkuvassa kaunistelee Adja ja Tiida ( Nereaneidon Taikatalvi virallisesti) ennen näytelmän alkua...
... ja Tiida harjoittelee esiintymislavalla seisomista -- on siitä kasvanut kaunis paimensukuistyttö!
.. sitten Tiida ihan virallisesti kehässä ja ahaa- no tarkistetaan koiriltakin hampaat ennen esiintymistä. Tiida oli kuulemma tosi reipas - kai sitä nyt voi olla reipas, eihän hiekalla tassut luista niinkuin minulle on käynyt eläinlääkärin liukkaalla pöydällä näytelmään mennessä.
... sitten Tiida juoksenteli itsensä narttupentujen 3. sijalle ja sai kuulemma ihan kivan arvostelun esiintymisestä... hyvä Tiida!
Samassa kehässä Tiidan kanssa esiintyi myös toinen Taikapentu eli Varma ( Nereaneidon Taikausva) ja se vasta pätevästi olikin esiintynyt. Varma pokkasi ensin narttupentujen 1.sijan, KP:N ja pääsi jatkamaan esiintymistä. Tässä Varma sitten pokkaa itselleen pentujen VSP- palkinnon. Niin Varma on tuo ruskea ja kylläpä sekin on kasvanut sitten viime näkemän. Onnea Varma hienosta esiintymisestä!
Viimeisenä näytelmälavalle asteli Adja. Adja oli kyllä tosi mukava paimensukuinen, kun sille siis tein ensin selväksi, että minä - Saaga - olen pomo. Taikapentunsa olivat rasittavia, mutta Adja oli jees tyyppi ja kaunis tyttö! Näytelmätuomari oli samaa mieltä ja Adja oli saanut oikein hyvän arvostelun ja olikin sitten narttujen AVO ERI 3. Vau!
Upeeta paimensukuiset!
Mamma oli tosi tohkeissaan näytelmästä kotiin palatessaan. Yritin kyllä vähän muistutella, että minähän olen saanut kissanäytelmistä sentään pari sertiä, että älähän nyt .....
... No se koiranäytelmistä, voinkin jatkaa agility-harkkoja......
Putkeen, putkeen, putkeen..... ( eikä tässä tassut ehdi vipattaa!)
Niin nuo miedän koirakennelasiathan löytyvät kotisivuilta: nereaneidon.vuodatus.net
