Väsyttää, haukotuttaa, odotuttaa...
Mamma päätti tällä kerralla poistaa kotikenttäetuni ja ajelutti minut Helsinkiin sulhastani tapaamaan maaliskuun alkupäivinä. Boksista ulos kävellessäni tapasin vanhan tutun sulhaseni, Hemmon. Totesin, että kyllä Hemmolla on edelleen tunteita minua kohtaan ja omat tassunikin vipattivat....
Tässä me nyt sitten olemme tulevan Haaveeni pentueen vanhemmat
Saaga, FI*Nenukan Bowl of Beauty & Hemmo, GIC FI*Mototassun Viehkeä Veijari
Tapaamisestamme on nyt kulunut aikaa kuusi viikkoa. Jo parin kolmen viikon kohdalla mamma tutkiskeli mahanalustaani ja totesi nisien olevan varsin turpeat ja punoittavat. No sen huijauksen olen tehnyt ennenkin. Sitten viikkojen 3-4 paikkeilla oksentelin muutaman kerran, sitä en ole aiemmin onnistunut tekemään. Nyt on ruokahalunikin kasvanut ja painoni nousee. No olen sitä ennenkin huijausmielessä nostanut, mutta en ihan näin paljon. Lisäksi Helmi pikkusiskoni saa minut ärtyisälle tuulelle ja olen kertoillut sihiseviä sanoja hänelle viikon verran. Joten eiköhän Helatorstain aikoihin ole odotettavissa ihan oikeiden kissavauvojen maailmaan putkahdus - saan vihdoinkin omat pennut!
Mamma on laittanut tulevista pennuistamme tarkemmat tiedot Haaveeni kissalan sivuille. Sieltä löydät Hemmon ja minun tarkemmat tiedot terveysasioineen kaikkineen.
Ja kiitos Hemmon ihanalle omalle ihmiselle, Mirjalle, lemmenlomamme aikaisista kuvista sekä Hemmo sulhaseni kuvasta!