Mitäpä sitä pingottaa, kun voi ottaa rennosti.....
Sen verran olen kuitenkin ahkeroinut, että päätin kokeilla viisastunko entisestään, kun nukun kirjahyllyn kolosessa Tieteen Kuvalehti pinkan päällä. Silmiini osui myös muutama Kissalehti ja Mettis. Ja pakosti silmiini osui niitä pentujuttujakin....
Meillä on kivaa yhdessä. Leikimme, juoksemme kilpaa, hyökkäilemme, tassuttelemme. Sitten onkin mukava halia ja pestä toistemme korvia, kuonoa, nenän vartta ja ja ja - olemme toistemme parhaat kaverit. Pikkusiskoni ja minä.
Talvi on ollut jälleen omille paimensukuisille alamaisilleni mieleistä aikaa. Ne eivät ole vaipuneet talvihorrokseen vaan päinvastoin nauttineet täysin siemauksin lumesta ja pakkasesta. Tuulen tuivertaessa ja tuiskun piiskatessa ne vain vetävät korvat päätä vasten ja suuntaavat kuononsa eteenpäin - menoksi!
Niehku-ystäväni ja Nukkavieru ovat jaksaneet päivästä toiseen telmiä yhdessä lumikasoissa ja juosta hippaleikkejä ympäri pihaa lumen pöllytessä.
Pehmo-Nalle yleensä istuu paikallaan kuin lumipatsas, joskus rauhalliseen tapaansa tepastellen muutaman askeleen ja istahtaen jälleen ihmettelemään talven kulkua.
Viisas Musta kuljeksii varsin arvokkaasti pihan laitamilla reviirinsä tarkistaen, haukahtaa muutaman painavan sanasen ja kiepsahtaa sitten kasan päälle kiepille.
Ikkunasta olen menoa pihamaalla katsastellut. Ihaillut kahden upeaa puuhkahäntää ja säälinyt tuota ruppanahännän omistajaa - meillä tytöillä on niin upeat hännät!
Perinteiseen tapaan kuluvan vuoden merkkitapahtumatkin ovat käynnistyneet.
Helmikuulla perheen pojista nuorin vietti penkkareitaan. Olivat sitten yhdeksi teemaksi valineet menneiden kuukausien puhutun jutun - Mayojen ennustaman maailmanlopun 21.12.12 - jota ei sitten tullutkaan! Penkkarit tuli ja lakkiaisestkin ovat kuulemma tiedossa kesän alkaessa.
Synttärijuhlatkin on aloitettu:
Pehmo-Nalle täytti 6.3 6 vuotta ja Nukkavieru 19.3 1 vuotta - Onnea heille!
Juhlintaan Helmin ja minun lisäksi osallistuivat tietenkin myös Viisas Musta ja Niehku-ystäväni.
Syntymän ihmeitäkin on koettu:
Pehmo-Nallesta tuli isäkoira helmikuulla. Olinkin pohdiskellut, että mitenköhän mahtoi käydä, kun joulunaikaan Pehmo-Nalle kipitteli hyvin sukkelasti kauniin Halla tyttösen perässä tuolla pihamaalla kipakassa pakkassäässä. Hyvin kävi. Pehmo-Nalle on nyt viisikon tuore isä ja nämä penturiiviöt onneksi sijaitsevat Seitavuorella. Saan olla naskalihampailta rauhassa!
Kisakuulumisiakin on saatu:
Niehku-ystäväni on talven mittaan käväissyt Rally-Toko kisoissa. Ensimmäiset kisat sujuivat haistellen ja karvatuppoja lattialta metsästäen. Toiset kisat sujuivatkin paremmin ja tuloskin oli hyväksytty. Olen ylpeä Niehku-ystävästäni - on se vaan pätevä koira!
Maaliskuun alkupäivinä talvitauko oli tipotiessään. Kurinapäivät alkoivat, tassut vipattivat ja huhuilin sulhaseni perään. Aiemminhan sulhaset ovat tulleet luokseni vierailulle. Olen ollut kuitenkin hyvin ovela kissaneiti ja neitinä olen vierailujen jälkeenkin pysynyt. Pihtariksi ovat alkaneet minua nimitellä. Olen huijannut ovelasti, keikistellyt kyljelläni, selälläni, kaikin tavoin siten, että kollipojat eivät ole toimissaan onnistuneet - minulla on ollut kotikenttäetu.
Kotikenttäedun menetin tällä kerralla. Mamma pakkasi minut boksiini, otti eväät mukaan ja ajelimme kohti etelää. Tällä kerralla minä meninkin vierailemaan sulhaseni luokse. No oli kyllä hävytön temppu, sanoisinko.
Onneksi sulhanen oli vanha tuttu, ei tarvinnut ihan niin paljon jänskättää. Ja mukavastihan siellä pari kolme päivää kului. En edes ehtinyt mammaa ikävöidä
Täällä nyt sitten arvuutellaan, toivotaan ja odotetaan.... vain sulhaseni ja minä tiedämme....
Tietenkin toiveet ovat korkealla, josko tällä viimeisellä yrittämällä nyt vihdoikin kasvattelisin masussani muutakin kuin mielikuvituksen tuotteita ja sitten Helatorstain aikaan olisi iloinen perhetapahtuma tiedossa - sen näkee sitten. Sulhasestani kerron lisää, jos kerrottavaa on - kaikki aikanaan!
