Seitsemän viikkoa Onnia...

Onni täytti 7 viikkoa

 Onni kasvaa ja kehittyy. Maanantaina, siis eilen, tuli ikää jo seitsemän viikkoa. Onni on huikea söpöstelijä. Pentupesässä emme oikeastaan enää uinaile. Sen sijaan pentupesän päällä on mukava paikka, melkein kuin riippukeinussa torkkuisi. Meidät bongaakin nykyään varsin usein sieltä...

 ... ja uni maittaakin hyvin - on vähän vilpoisampi paikka näin helteillä. Toisinaan nukumme myös omalla pehmoalustallani lattialla, joka on sopivasti verannan oven edessä - myös siinä on hieman viileämpi. Yhdessä on mukava köllötellä...

 Toisinaan myös Iivari valtaa "riippukeinuni" - malttavat penskat hetken leikkien lomassa olla rauhassakin.

 Toki Helmikin on mukana leikkikuvioissa - pitäähän Onnille opettaa miten aikuisten kissojen kanssa kuuluu toimia. Onnista on hauskaa taputella tassuille, nassulle, puraista korvalehdestä, takajalasta, hännästä... riiviön sukua :)

 ... usein käy vielä kuitenkin niin, että Onni saa ojennuksen moisista riiviöjutuista ja sitten näytetäänkin hetki jälleen oikein kiltiltä!

 Iivari on leikki-iässä ja hyvä niin, jotta Onnilla on kaveri. Tässä näytös Onnille, miten sulkaa pyydystetään...

 Oma roolini on aika pitkälti vahtiminen .. makoilen joko pentuhuoneessa tai sitten välittömässä läheisyydessä kuulolla. Mikäli Onni kovin vinkaisee, kipitän paikalle katsomaan ja kurisen muutamat ohjeet osapuolille. Pitäähän pojan puolia pitää! Onneksi on muita leikittäjiä - on tämä mammailu sen verran rankkaa puhaa, että ihan mielelläni annan hetkeksi vetovastuun Onnin viihdyttämisestä myös muille. Toki mamma viihdyttää myös Onnia - pusuttelee ja silittelee ja höpsöttelee...

 Kyllä Helmikin osaa vahtia...

Sunnuntai-iltana paino ylittikin sitten sopivasti 800g. Onni on nyt muutaman kerran jo syönyt ihan itsekin lautaselta tai ainakin istunut jo lattialla lautasen edessä ja mamma on siitä auttanut sormin syöntiä. Mutta näin kyllä miten päivänä parina broilerin jauhelihat ovat kadonneet masuun aivan omatoimisesti. Hyvä Onni! Onni nautiskeli myös ekat matolääkkeensä oikein reipaana poikana.

 Minun Onneni...

Kissamaisuuksia...

Mamma harrasti juhannuksen kunniaksi varaston siivousta. Siis pakon sanelema juttu, kun talossa vähän lainehti vesi. Kävelin kaikessa rauhassa alakerran huoneeseen, kun tassuni kastuivat pahanpäiväisestti - hui kauhistus! No tavarat oli kuulemma pakko siirtää pois varastosta ja pikkuhuoneesta. Yhdestä laatikosta, jossa oli mamman vanhoja "aarteita", löytyi ainakin 35 vuotta vanha paperi, jolle mamma oli kirjoittanut viehättävän tarinan kissasta. Mammalla oli tuolloin omat kissansa Misku ja Tytti ja Santtu - silloin mamma lienee tuon Pablo Nerudan runon kirjoittanut muistiin.

Tässä teille myös luettevaksi:

Oodi Kissalle Pablo Neruda, Andien mainingit, 1972 Eläimistä tuli susia, millä liikaa häntää, millä iso murheellinen pää. Vähä vähältä ne alkoivat sopeutua, kävivät maisemaan taloksi, saivat täpliä, somistuivat, joku lensi. Kissa, kissa yksin ilmaantui valmiina ja ylpeänä: se oli heti syntyjään täydellinen, kulki yksin ja tiesi mitä tahtoi. Ihminen haluaisi olla kala tai lintu, käärme saisi mielellään siivet, koira on pelkkä vikaan mennyt leijona, insinööri soisi olevansa runoilija, kärpänen kokee lentää kuin pääskynen, runoilija yrittää matkia kärpästä, mutta kissa haluaa olla vain kissa ja yhtä kissaa se on hännästä viiksiin, harmaasta aavistuksesta elävään hiireen, yön pimeydestä kultaisiin silmiin. Ei ole sen veroista ykseyttä, ei kuu eikä kukka ole rakennettu niin hyvin: se on niin yksi kappale kuin aurinko tai topaasi ja sen joustava ääriviiva on siro ja luja kuin laivan keula. Sen keltaisista silmistä jää yksi ainut viiru johon lentävät yön kolikot. Oi pikkuinen keisari ilman keisarikuntaa, isänmaaton valloittaja, salongin pieni tiikeri, eroottisten taivaskattojen lemmensulttaani, sinä komennat myrskyssä rakkauden tuulta kun liikut ja painat maata vasten neljä herkkää jalkaa, nuuhkit, epäilet kaikkea mitä maa kantaa päällään, sillä kaikki on saastaista kissan tahrattomalle käpälälle.

Oi huoneiston joutilas peto, yön röyhkeä käpälänjälki, laiska, jäntevä ja etäinen, syöverinsyvä kolli, asumusten salainen poliisi, jonkin kadonneen sametin tunnusmerkki, varmaankaan et ole lajina arvoitus, kaiketi et ole mysteerio, kaikki sinut tuntevat; kuulut ihan tavallisimpaan talonväkeen, kaiketi kaikki luulevat niin, kaikki luulevat olevansa kissansa isäntiä, omistajia, kissan enoja, kavereita, virkaveljiä, oppilaita tai ystäviä. Minä en. Minä luulen toisin. Minä en tunne kissaa. Minulle on tuttua monenmoinen, elämä ja sen arkipelaagi, meri ja kaupungin laskemattomuus, kasvitiede, naiset ja niiden kummat salat, matematiikan kertotaulut ja miinukset, maan vulkaaniset suppilot, palokuntalaisten palkitsematon hyvyys, pappien sinertävä atavismi, mutta kissasta minä en saa selvää. Minun järkeni liukastuu sen välinpitämättömyyteen, sen silmissä on kultaiset numerot.

FI*Haaveeni Tarinan Onni

Ihan virallisesti

 Mamma sai eilen Kissaliitosta postia - mieluista sellaista. Ja kylläpä Onnin rekisteripaperit tulivat todella nopeasti; vastahan mamma tiedot rekisteröintiä varten Kissaliittoon postitti.
Onni-poikani on nyt sitten rekisteröity! Hän on ensimmäinen Haaveeni-kissalan kasvatti - olen aika ylpeä hänestä.

Onni 6 viikkoa - kiipeilyn ja leikin mestariainesta

Onni täytti 6 viikkoa eilen!

 Onni-poikani taitaa olla aika vilkas vesseli. Viime päivien aikana ei pentuhuoneen lattiataso ole enää oikein riittänyt. Pentuhuoneen aidan verkkoa pitkin kiivettiin ylös ja sitten tipahdettiin alas - taas piti aidan pitävyyttä parannella. Pentuhuoneesta sukelletaan portin auettua korkean kynnysaskelman yli seuraavaan huoneeseen - tai ainakin yritetään. Mammahan siis palauttaa karkulaisen nopeasti takaisin turvallisemmille alueille. Onni-poika kyllä protestoi aika hurjasti palautuksen jälkeen - polte tutkimusretkille on valtaisa.

 Lelut pentuhuoneessa lisääntyvät, jotta Onni viihtyisi paremmin, kun ei niitä sisaruksia ole leikkikavereina. Helmi opasti pallolelun käytössä - ja se onkin kyllä superkiva. Minäkin jo aikanaan leikin sillä ja täytyy myöntää, että muutamat pyöräytykset olen nytkin tehnyt - höh, täytyyhän Onnille näyttää miten se tosiaan toimii.

 Onni keksi, että pallohyrrää voi käyttää myös päänalusena, kun maistelee saalistettua hiirtä.

 Hiiriä on ilmestynyt pentuhuoneen joka nurkkaan, ne ovatkin näköjään aika sikiävää sorttia - on punaista ja harmaata ja... Onni alkaa päästä jyvälle saalistuksen riemusta.

 Olen kuitenkin huomannut, että ihan paras juttu Onnin mielestä on mamman kädet ja jalat - niitä on turvallista saalistaa. Onni on selvästi mamman perään - jos jokin juttu alkaa jänskättä, niin kipitetään hakemaan lohtua mammalta. Jos Iivari vähän liikaa painituttaa, kipitetään mamman luokse. Jos on muuten vaan tylsää, kipitetään mamman luokse - todellinen mamman poika!

 Onneksi mamma hätistelee leikkimään kissamaisia juttuja. Tassuttelua voi harjoitella Helmin kanssa...

 ... Iivarin kanssa.

 Painituokiot Iivarin kanssa ovat aika hurjia. Välillä itsekin menen katsomaan, kun Onni vinkaisee. Onneksi mammakin vahtii kaksikon vauhdikkaita touhuja. Vielä ei Onni ihan Iivarille pärjää, vaikka hirmuiselta osaakin näyttää - korvat linuun, tassut kohti Iivaria ja hampaat esiin.

 Mutta Iivari saa tukevan puruotteen ja sitten Onni vinkuu apua...

 Onni harjoittelee leikin ohessa niitä kiipeilytaitojaan. Eilen Onni löytyi pentupesämme katolta. No eihän se hupsu osannut tulla alas, vaan naukui hädissään. Onneksi ei yrittänyt hypätä lattialle. Mamma toimi jälleen pelastusenkelinä.

 Jotta kiipeilytaidot hioutuisivat huippuunsa, päätti mamma tuoda tänään pienen kiipeilypuun Onnille harjoittelua varten.

 Eipä poika tarvinnut kehoituksia kiipeilyyn... saman tien vauhtia ja menoksi.... minä vahdin lattiatasossa ja Helmi kurkisteli seuraavalle tasolle, että mitenkäs sujuu...

 Kyllä Onni istuikin polleana poikana kiipeilypuun ekalla tasolla!

 Olen yrittänyt esimerkilläni näyttää, että ruokailun tulisi tapahtua kupista tai lautaselta - katsos näin. Mutta Onni käväisee vain nuuskaisemassa ja yrittää peittää lautasen vastaisen varalle. Vesikupista onneksi välillä lipaisee.

 Iivarikin tuli näyttämään mallia, mutta Onni vain katselee ja odottaa, että mamma tulee syöttämään kädestä. Onni on kohta ihan pilalle lellitty! Pateeta ja broilerin jauhelihaa - minä saan nykyään syödä ylijäämät - hyvältä maistuvat. Mamma jo kuvitteli, että olen lopettanut imettämisen, mutta tänään se näki kuinka Onni kaivautui mahakarvoihini lupsuttamaan. Täytyyhän sitä nyt pientä vielä ruokkia, jotta varmasti kasvaa - painoa muuten eilen ennen iltaruokaa punnattuna 707g - hurrattiiin yhdessä mamman kanssa. 700g:n raja rikkoutui 6- viikkoispäivän kunniaksi!

 Onni pesee huolellisesti nassunsa...

 ... ja tassunsa.

 Minä olen jättänyt Onnin varpaat aika hyvin rauhaan. Välillä pieniä reikkeymiä näkyy, lähinnä nykyään anturoissa - mamma on alkanut epäillä, joko Onni on itse oppinut niitä pureskelemaan - tai paremminkin epäilee, että minä onnistuin tavan opettamaan pojalle. Varpaat kiinnostavat siis meitä kaikkia!

Onnin nukkuessa, livahdan pentuhuoneesta omille mestoilleni uinailemaan. Epäilys kalvaa mieltä, että pian Onni seuraa perässä ja sitten ei ole missään enää rauhallista....

Me ollaan sankareita...

Minä olen tämän päivän sankari - synttärisankari!

 Minulla on tänään syntymäpäivä. Tulipahan kuluneeksi kolme vuotta, kun minä ja sisarukseni synnyimme Nenukan kissalassa Unna-mamman hoiviin. Kylläpä aika meneekin nopeasti. Mamma aamulla pusutteli ja onnitteli - lahjan taisin saada jo eilen illalla - en tosin ole ihan varma voiko sitä lahjaksi luokitella. Niin ja ilmestyihän meille tämä uusi kiipeilypuukin tuossa synttäreideni alla.

 Paras lahjani taitaa kyllä kuitenkin olla Onni-poikani!

 Onni oppii joka päivä uusia juttuja ja kasvaa hienosti. Eilen rikkoutui 600g rajapyykki reippaasti. Ruokailu on kuitenkin edelleen vähemmän itsenäistä. Onni ei vieläkään syö kupista ruokaansa - se haluaa ilmiselvästi nautiskella sylittelyhetkestä mamman kanssa ja aterioida mamman kädestä. On kyllä aikamoista hemmottelua - ainoan pennun oikeuksia?

 Onneksi edes tassunsa ja nassunsa putsaa itse. Mamma eilen ylpeänä kiitteli, että olen jättänyt Onnin varpaat aika hyvin rauhaan. No tänään kyllä sitten taas vähän yli-innokkuus iski ja taisin olla liian tehokas - ihan vähän vaan mielestäni. Mamma ei kyllä tänään kiitellyt - yritän oppia...

 Lelut alkavat vähitellen kiinnostaa Onnia yhä enemmän. Niitä kokeillaan, vähän maistellaankin.

Mutta varsinaisia sankareita taisimme olla eilen!
Aamulla mamma käveli kohti pentuhuonetta Onnin ruokakuppien kanssa, kun se totesi pienen vilahduksen jalan vieressä. No kukapa muu pieni meillä vilahtaisi kuin Onni! Onni oli päättänyt tunkeutua aidan liian suurista aukoista tutustumaan laajempaan maailmaan. Mamma selvästi pohdiskeli hetken, manaili ja yritti kiireisesti keksiä väliaikaisen ratkaisun työpäivänsä ajaksi. Keksihän se joo muttei kissoja pitävää ratkaisua. Töistä tultuaan mamma oli aivan järkyttynyt, kun minä ja Onni istuimme kirjastohuoneen matolla hyvin tyylikkäästi. Siis mistä ja miten?  - me olimme aikamoisia sankareita! Illalla miesväki paranteli pentuhuoneen aitojen pitävyyttä pienempisilmäisellä verkolla ja  mamma kehtasi irvailla, että siinä minun synttärilahjani sitten on.

 Nyt olemme pysyneet pentuhuoneessa ja leikkineet siellä.. no jostakin löytyy rako, kolo, aukko...

Iivari pääsee aina välillä painittamaan Onnia. Kokoeroa on kuitenkin vielä sen verran paljon ettei Onni-poikani oikein pärjää. Onneksi mamma katselee vieressä ja vie Iivarin pois siinä vaiheessa, kun meno yltyy liian rajuksi.

 Kolmen kerroksen väkeä uudessa kiipeilypuussamme... ja pian sillä kiipeilee myös Onni!

 Uudessa kiipeilypuussa on oikein mukava peti - siinä on ihana uinailla Onnin hoidon lomassa.

Minä olen omat synttärionnitteluni ja pusuni ja halini ja herkkuni jo saanut!

Oikein ihanaa synttäriä myös kaikille sisaruksilleni! Ja terkkuja Unna-mammalle sekä Fuku-iskälle. Ja kehräykset omalle kasvattajalleni Päivi-mummille!

Onni 5 viikkoa

5 viikkoinen hurmuri

 Tänään Onni täytti viisi viikkoa! Vauhti lisääntyy viikkojen myötä. Onni vilistää jo vauhdilla pentuhuoneessa. Kissamaisia leikinalkuja ja elkeitä on jo havaittavissa. Kovin huvittavalta tosin näyttää, kun tämä pieni karvapalleroni vetää vähän selkää köyrylle ja tulee kohti "kylkimyyryä" tasajalkaa lähes pomppien - viikisiäni vipattaa, kun pidättelen naurua.

 Mamma kaiveli kaapista esiin muutaman lelun: hiiren, pallon ja karvapatukan. Onni ihastui karvapatukkaan. Sitten meitä aikuisia kissojakin alkoi leikittää - Helmi ja minä taisimme varastaa Onnilta lelut - siis mehän vain näytimme Onnille miten niillä leikitään. Mamma ehti jo osoitella meitä syyttävällä sormella ja aloitti moitiskelun...

 Päätin itse leikittää Onnia hetken aikaa - pojasta alkaa olla jo seuraa.

 Onni on alkanut taputella minua tassuilla, pureskella terävillä hampaillaan tassujani, kiskoa karvojani...

 ... metsästää upeaa häntääni...

 ... hyökkäillä viattomien kissojen kimppuun.

 Helmi raukka joutui hyökkäyksen kohteeksi ja hyppäsi oikein ilmaan ja taaksepäin pakoon - aika huvittava! Ei Onni nyt niin hurja peto sentään vielä ole. Jollen olisi itse ollut paikalla katsomassa mitä tapahtui, olisin ihan varmasti tämän kuvan perusteella väittänyt, että Helmi suunnitteli Onnin kimppuun hyökkäämistä.

 Ylpeänä esittelin Onnin eilen kasvattaja-mummilleni, joka tuli tervehtimään meitä. Yritin kehräillä mummille ja puskea kovasti, jotta minutkin huomaisi. Jotenkin tuntui, että mummikin oli ihan Onnin lumoissa - no onhan se hellyttävän ihana. Niin kovasti mummi silitteli ja pusutteli ja ihaili poikaani. Kyllä mummi minutkin huomasi ja kehui minua kovasti hyväksi emoksi. Näytinkin sitten mummille kuinka hienosti poikaani hoidan. Piti niitä varpaitakin pesemäni, kun ovat päässeet hiukan likaantumaan: mammahan on kieltänyt koskemasta Onnin varpaisiin. Jaaha ja sitten kielsi mummikin koskemasta niihin. On se nyt kumma juttu etten saa pestä Onni-poikani varpaita rauhassa!

 Tänään mamma toikin Onnille oikein herkkuaterian päivän kunniaksi. Lautasella oli broilerin jauhelihaa pehmennettynä korvikemaidolla ja joukossa oli myös ihan hitunen pateeta. Onni söikin oikein halukkaasti mamman sormelta ruokaansa. Lautasella oli vielä herkkua jäljellä, joten ajattelin, että minäkin saan sitä maistella - mamma kyllä kertoili, etten saisi Onnin annosta syödä. Se oli niin hyvää! Kyllä minäkin olen ansainnut herkkuhetken! - mielestäni. Onni-poika tänään 560g!!!

 Ihan turhaan muuten huolehdin, että mitenkä tuon pojan saisi opetettua käymään itse hiekkalaatikkoasioilla. Poika on kuitenkin selvästi hyvin viisas - siis minuun tullut. Nopeasti Onni keksi, että laatikolla voi käydä molemmilla asioilla. Tässä eka dokumentti eiliseltä isomman asian suorittamisesta, pienenpiä oli laatikkoon ilmaantunut jo parin edeltävän päivän ajan.

 Ja pitäähän 5 viikkoisesta olla ne poseeraussöpöstelykuvatkin.

 Meidän kaksi viisasta - Viisas Musta ja Onni-poikani <3 - hellyyttävää...