Nyt se on ihan todellista, pikkusiskoni on täällä kanssani. Kyllähän mamma oli tohkeissaan koko viikon järjestellyt taloa siihen kuntoon, että pikkukisuli voi saapua. Yritin mammalle vinkkailla muutamia juttuja, jotka se oli jo selvästi unohtanut minun pentuajoista - kuten ikkunalaudalla ruukussa kasvava aloe. Minähän siis uusitutin sen ja nyt se on hyvässä kasvuvauhdissa - eipä taida olla kauan, mamma nimittäin ei ruukkua siirtänyt turvaan vinkkailuistani huolimatta. No eiköhän se siitä pian katoa.....
Helmi saapui eilen kasvattaja-mummin kanssa. Siellä Helmi istui reippaana tyttönä boksissa ja kurkisteli minua uteliaana. Ei sille voinut sähistä, ei murista, ei mitään muutakaan ilkeää - se oli niin pieni ja niin kaunis ja niin pörröinen ja niin täydellinen pikkusisko - HELMI!
Helmi lähti tutkimusmatkailemaan uteliaana, rohkeasti... löytyipä nopeasti ikkunalaudalta tähystyspaikkani. Toiselta ikkunalaudalta löytyi se aloe vera-ruukku ja hetken kuluttua se olikin jo kyljellään - no ei vielä onneksi tipahtanut lattialle. Pöydältä löytyi ihan huippu atsalea - selvästi kukkiin erikoistunut tuo pikkusiskoni. Kyllä lelutkin kiinnosti - pikkuhiiret ja huiskat saivat kyytiä.
Ensin olin vähän itsekkäästi sitä mieltä, että mummi toi kaikki hiiret minulle tuliaisiksi, kahmin ne tassujeni ulottuville. Mamma muistutteli, että Helmikin leikkisi niillä. Aivan, ihan totta - en tullutkaan ajatelleeksi. Leikitään yhdessä. Ja kyllä minä leikitinkin. Naukuilin, juttelin, kurisin Helmille, houkuttelin katsomaan kaikkia kivoja lempipaikkojani. Vähän kyllä juoksutinkin, rallatutin- en vaan malttanut olla aloillani. Niin ihanaa, kun mummi toi leikkikaverin - siis ihan aidon kissakaverin!
Taisin juoksuttaa vähän liikaa, kun Helmi väsähti. Kiipesi puuni yläpetille, ruokakuppini viereen. Minäkin ajattelin sinne kiivetä, mutta Helmi pätevänä pentuna sieltä sähisi ja osoitteli minua tassulla - ohhoh! Kylläpä hämmästyin, yritin toiselta puolelta - sama lopputulos. Lopulta luovutin ja annoin pennun uinailla siellä rauhassa...
Oletkos vieläkin sitä mieltä että en voi sinne tulla ? Aha, siis olet!
Onneksi kiipeilypuussa on monta tasoa, makoilen sitten tässä...
... tai vielä mukavammin alapedillä. Alapedille mamma oli mukavaksi pehmikkeeksi laittanut Helmin huovan - minäpä voin sen koekäyttää...
... ja kyllähän minulla näitä petejä riittää - makoilempa tässäkin vähän aikaa ja odottelen, että Helmi herää..
No vihdoinkin. Tein takaa yllätyshypyn suoraan yläpetiin Helmin viereen - eikä se huomannut edes sähähtää. Ajattelin nimittäin pestä Helmistä perusteellisesti pois kaikki vieraat kissahajut. Pesin ja pesin - nenänpäästä hännänpäähän, ihan joka puolelta. Taisi vierähtää reilusti yli tunti ennenkuin Helmi tuli kokonaan putsattua.
Lopulta olin tyytyväinen ja Helmin karvat sitten sojottivatkin kauniisti joka suuntaan - meni kyllä mummin aamuiset kampaukset ihan hukkaan! Nyt Helmi on kotiutettu.
Illalliseksi Helmille tarjoiltiin kanajauhelihaa uitettuna laktoosittomassa punaisessa maidossa - Helmi söi sitä ihan hyvän annoksen. Minunkin oli ihan pakko uteliaisuuttani maistaa millaista pöperöä se on - no joo, ihan ok. Mutta mielummin palasin omalle kanakupilleni. Yöjärjestelyt sujuivat mielenkiintoisesti. Paimensukuiset alamaiseni eivät päässeetkään makuuhuoneeseen. Minä ja Helmi sen sijan saimme luvan yöpyä mamman vieressä. Tosin mamma aamulla hieman moistiskeli minua, että olin ollut kuulemma hervottoman levoton koko yön. No se on kyllä totta. Yleensä nukun sikeästi ketään häiritsemättä. Nyt en kuitenkaan malttanut. Oli niin paljon asioita Helmille kerrottavan naukuillen ja kuristen. Leikkitassuakin kutitti ja pakko oli tehdä leikkihyppelyitä sängyllä, hups, myös mamman päällä!
Aamusta rauhoituimme ja makoilimme vierekkäin. Taisi Helmille tulla Unna- emoamme ikävä kun kaivautui mahakarvoihini. Siinä sitten yhdessä huristelimme, pidin hellästi etutassuni Helmin ympärillä ja pentu oli tyytyväinen.
Rallatus jatkuu...
Aivan täydellinen Helmi - FI*Nenukan Love's Gift
