Pääsiäistä !

Iloista Pääsiäistä!

Toivottaa Saaga kera paimensukuisten alamaistensa ja kotiväen

Valloittava luonne....

Se on taas todistettu, että minä, jos kuka olen hyvin valloittava luonne....

Olen tässä valloittanut paikkoja, tuomareita, omia ja vieraita ihmisiä.

Taidanpa kertoilla näytelmäuutiset ensin. Kävin eilen Turussa keväisessä kissanäytelmässä esiintymässä. Nyt oli oma mammakin turvana ja tietenkin kasvattajani  Enni-siskoni kanssa sekä Samu-veljeni oman ihmisensä kera. Joten tutulla porukalla lähdettiin aamuyöstä ajelemaan kohti Turkua. Matka sujui vielä lyhyeksi jääneitä yöunia paikkaillessa  - me näytelmäesiintyjät siis keskityimme omiin suorituksiimme ihan hiljaa... Ihmisväki kyllä puhua pulputti koko matkan ja kyllähän minäkin välillä korviani höristelin, kun kuulin nimeni mainittavan - täytyy pysyä jyvällä kaikesta minua koskevasta ja toki vähän muustakin!

Tällä kertaa näytelmäesiintymiseni sujui ilman suurempaa jännitystä. Toki hieman yritin nurista, kun eläinlääkäritäti minua käpälöi ja hampaatkin tarkisti - mutta siis vain vähän putkeltamalla pöydällä. Näytelmähäkissä sitten makoilin, istuskelin, tavoittelin sulkaleluani, haistelin kissamaisia hajuja, kuuntelin toisten kissojen ääntelyä, sihahdin ohi kulkevalle valjaskissalle, yritin kaivautua pohja-alustani alle rauhassa nukkumaaan... päivä oli aika pitkä.

Mamma otti minut välillä häkistä esiteltäväksi: Fuku-isäni omistajalle, jonkun kolli-pojan kasvattajalle???, muillekin kiinnostuneille ja tietenkin sille näytelmätuomarille. Tuomaritäti oli oikein kiva, Tansakasta kuulemma. Jutteli minulle mukavia ja ihaili minua oikein huolella: minulla on ex-sitä ja tätä - näin olin ymmärtävänäni. Ainoastaan silmä olivat kuulemma hieman pyöristyneet - no vähemmästäkin sitä silmät pyöristyy, niin paljon oli uutta katseltavaa ympärillä. Minullahan on oikeasti kauniit mantelinmuotoiset silmät!

Joka tapuksessa sain avoimen luokan näytelmäesiintymisestäni EX1 CAC :) . Kuulosti aika hienolta - mamma ja kasvattajani hymyilivät kuin Naantalin aurinko ja kehuivat suoritustani. Olin siis tehnyt päivän valloitukseni - valloittanut tuomaritädin!

Sain kauniin pinkin ruusukkeenkin arvostelusetelin lisäksi. Mamma lupasi sen arvostelusetelin  tähän blogiini liittää ihan lähiaikoina, niin voitte sitten lueskella, mitä tuomaritäti minusta tuumaili.

Kyllä leikki maittoikin esiintymisen jälkeen.... ja välillä yritin kuunnella oikein tarkasti, mitä kasvattaja-mummini, mamma ja kolli-pojan kasvattaja oikein jutustelivat keskenään. Huomattuaan uteliaan ilmeeni, loittonivat he hieman häkiltäni ja siellä oli sen verran hälinää, etten oikein saanut selvää, mitä he minusta juttelivat. Sen verran mamma selvensi tietäen kyltymättömän uteliaan luonteeni, että perjantainamien syönti edelleen jatkuu: minähän syön ne ihan itse kuten vitamiininaminikin - ei tarvitse mamman niitä väkisin kurkkuuni tunkea! Valloitin kuitenkin kuulemma kolli-pojan kasvattajan mielen.... :)

Muutenkin olen ollut valloittava luonne viikon aikana....

Perjantai- iltana mamma otti  jälleen matkaboksini esiin - tokihan sinne piti mennä heti makoilemaan ja iltaunia koisailemaan. Täytyyhän boksi testata ennen matkalle lähtöä!

Tärkeinpiä valloituksiani on ollut paimensukuisen alamaiseni, Viisaan mustan lempipaikat! Totesin, että niiden on oltava mukavia ja kiinnostavia paikkoja, kun kerran Viisas musta on ne aiemmin ominut itselleen - ja pitäähän sitä nyt vähän jäynääkin tehdä.

Tämä mamman sänkyhän on yksi Viisaan mustan superlempipaikoista - joten olen sitä testaillut tässä talven kuluessa useampaankin otteeseen. Kun oikein venyttelin itseäni ja kehrätä hyristelin Viisaan mustan vieressä, alkoi sitä ottaa siinä määrin kuonoon, että se lopulta päätti hypätä sängyltä alas ja meikäläinen sai valloitettua koko sängyn itselleen - hyvä minä!

Otinkin sitten kaiken ilon irti valloituksestani. Makoilin peiton päällä ja lämmittelin peiton alla - ihanaa :)

Aiemminhan olin jo valloittanut Viisaan mustan lempparipaikan olohuoneessa. Se nimittäin tykkää makoilla sohvan selkämyksellä ja tähystellä ulos, jos vaikka näkyisi naapurin kissa, fasaani, varis, ohi kulkeva koira tai jotakin muuta mielenkiintoista, mille voi haukkua ja murista. Totesin, että todellakin oiva tähystelyoleilupaikka - valloittava luonteeni vei voiton! Niinpä Viisas musta sai tyytyä lattiatasoon.

Ehdottomasti kutkuttavin valloitukseni on kuitenkin yläkerran rappusten pikkuikkunatasanne.....

Tasanne on ollut kaikista tärkein Viisaan mustan oleskelupaikoista. Päivä toisensa jälkeen, iltaisinkin se on hakeutunut  tasanteelle omaan rauhaansa makoilemaan ja katselemaan ikkunasta ulos. Ei niin Pehmo- Nalle kuin Niehku-ystävänikään ole tohtinut itseään tasanteelle asetella oleilemaan. Tämä on ollut vain ja ainostaan Viisaan mustan oma paikka - no eipä ole enää! Kiitos meikäläisen valloittavan luonteen....

Tasanteen pikkuikkunasta näkee hyvin pihamaan tapahtumat ja kauemmaksikin...

Kertakaikkisen loistava paikka - Viisas musta on ihan antamani nimen veroinen!

Ja, kun pihapiirin tapahtumat ovat selvillä, voi tasanteella makoilla, uinailla, söpöstellä, olla ihan rauhassa - näin olen nähnyt Viisaan mustan tekevän. Olen siis hyvin oppivainen ja valoittava luonne....