Sattuuhan sitä kaikenlaista - välillä vähemmän toisinaan paljonkin. Tosin minusta meillä kyllä tapahtuu koko ajan hyvinkin runsaasti erilaisia juttuja. Ihan meinaa pienen kissan pää mennä pyörälle. Minä, Saaga, yritän kuitenkin olla ajan hermolla ja pysyä tapahtumien keskipisteessä - kuningattarena itse oikeutetusti. Siis minä olen lauman johtaja; kuvitelkoon joku mitä tapahnasa. Ja tämä joku on kollipoika Iivari. Poika yrittää olla niin mahtavaa ja uskaliasta ja johtavaa ja ja..... ihan olen välillä raivon partaalla moisesta röyhkeydestä. Onneksi kollipoika asettuu kuitenkin ruotuun, kun oikein kiroilen. Kiroilun taidon olen oppinut viimeksi kuluneen vuoden aikana....
Kyllähän me toki ihan sopuisastikin osataan olla. Lauman johtajana tässä odottelen, että muut saavat syötyä ja toivon vesi kielellä, että jättävät vähän minullekin herkullista kanaa. Tosin, kyllä mamma varmistaa, että minäkin herkkuja välillä saan. En usein, koska olen vieläkin hiukan pyöreä.
Toukokuulla oli huikean lämpimiä ja helteisiä ilmoja - kesä tuli ihan yllättäin. Ikkuna ulos avautui ja me saimme suojaritilän takana nuuhkia kesäisiä pihan tuoksuja. Kiusallisesti ulkopuolella lenteli kärpäsiä, joita olisi ollut kiva pyydystää, mutta ritilä on kissankestävä - ainakin toistaiseksi...
Olenhan aiemminkin maininnut, että Onni-poikani on aikamoinen vilpertti ja kova kiipeilijä. Hän nyt sitten oivalsi, että yläruudulla pörisevät kärpäset voi kiipeillen käydä pyydystämässä. Mamma ei tätä touhuilua oikein hyvällä katsellut, vaan komenteli pojan alas. Juuri, kun Onni-poikani oli saamassa kärpäsen....
Sitten alkoi kesäkuu ja mamman jäi lomalle. Jätin tarkoituksella pois sanan kesä. Nimittäin iski suorastaan takatalvi. Eipä muista mamma aiemmin vastaavaa tapahtuneen - tosin kertovat, että heinäkuussa 1982, mutta mammalla on varmaan alkava dementia, kun ei kerran muista... No nyt jokatapauksessa kesäkuun 17. päivänä jasmiinien kukkiessa pihassamme, juhannusviikolla satoi taivaan täydeltä lumiräntää ihan maahan asti. Lämpötila ulkona +2 astetta - tosi kesäistä!
Paimensukuiset alamaiseni tosin olivat hyvinkin ilahtuneita ja nauttivat kesäisestä lumisateesta - olivatkin muuten ainoat tässä talossa, jotka nauttivat!
Ei siinä auttanut muu, kuin hakeutua lämpimälle huovalle uinailemaan...
Muutenhan sitten pysyttelenkin taas vähän korkeammalla ja ulottumattomissa. Sopivia tähystyspaikkoja onneksi löytyy...
Aavistelinkin maaliskuulla, kun yksi Taikatalvi, Tiida, täällä viikon vietti aikaansa ja kävi aina välillä Raisua treffailemassa, että kevään koittaessa meillä on taas niitä naskalihammashirviöitä lattiatasossa. Ja niinhän siinä kävi. Toukokuun puolivälissä Tiida esitteli omat Keväänsä meille; kaksi poikaa ja yhden tytön. No tällä kerralla niitä on vain kolme, joten eiköhän tästä selvitä.
Onni-poikani on kyltymättömän utelias. Yhdessä Nukkavierun kanssa se on päivystänyt pentuhuoneen aidan takana toivoen näkevänsä vilauksen Keväistä. Viisas Musta on suorastaan päivät päästään vahtinut huoneeseen menijöitä ja sieltä poistuvia... on niilläkin puuhansa. Onni-poika sai kuin saikin katsekontaktin ja tassutuntuman Kevättaikaan...
Uteliaisuus palkittiin oikein ruhtinaallisesti, kun mamma päästi Onni-pojan ihan pentuhuoneeseen laatikon laidalle Keväitä ihmettelemään. Siinähän katseli, eikä tainnut muistaa mitä tuleman pitää...
... Koitti nimittäin päivä, jolloin pentuhuoneen ovi avautui pidemmäksi aikaa. Pennut pääsivät valtaamaan seuraavan tilan, jossa meitä kissoja sitten olikin neljä vastassa kolmea Kevättä - ylivoima! Siis minäkin menin kurkistelemaan ihan lattiatasoon moisia taapertajia. Onni-poika oikein saatteli joukon peremmälle.....
... hieroi tuttavuutta kuonokkain Kevättaian kanssa...
... kuten myös Iivari. Kylläpä poikia ainokainen tumma prinsessa kiinnostikin.
Nukkavieru on sittemmin palkattu leikkitädin rooliin ruokapalkalla. Taitaa kyllä nauttiakin hommastaan, ainakin intoa ja vauhtia riittää..
Leikkiihän meillä muutkin. Onni ja IIvari pitävät huolen, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Helmi useimmiten liittyy joukkoon. Kolmikko mennä viilettää hurjaa vauhtia ympäri taloa - varsinkin ilta-aika on riekkumisen laatuaikaa. Pojat ei nyt kovin tosissaan ota mittaa toisistaan. Tuo ilmeily on kevyttä verrattuna ilmeisiin, joita minä näyttelen kaikille muille ja eniten ärsyttävälle kollipojalle.
Iivari on kuitenkin aika hellyttävän söpö. Mamma tykkää Iivarista kovin, kun poika on niin kiltti ja sävyisä luonteeltaan. Ja onhan poika kieltämättä komea...
Kuten myös Onni-poikani. Tämä poika ilahduttaa mammaa päivittäin käpertymällä syliin kehräten samalla hyvin kuuluvasti ja uinahtaen sitten sylipäikkäreille.
Onni-poikani, kuten minäkin, pysyttelee myös aina tapahtumien tasalla.
Iivari puolestaan on pariinkin otteeseen kevään ja alkukesän aikana yrittänyt "kesyttää" Helmi-siskoani. Kollipoika on harjoitellut kauniita serenadejakin, joita laulelee päivittäin. Helmi ei oikein ole lämmennyt pojan aikeille - taitaa laulella vääriä lauluja. Helmi on tainnut ottaa vaarin neuvoistani miten pojat pidetään loitolla. Mamma mokoma on alkanut kutsua meitä Nenukan tyttöjä pihtareiksi. Hitsi vieköön, minä kutsun sitä järkevyydeksi. Ei tuo kissaäitiys nyt mitään ruusuilla tanssimista todellakaan ollut! Välttäköön Helmi vaan, jos pystyy.
Joten Helmi-siskoni jatkaa kesäisesti söpöillen ja välillä kuristen...
Juhannusaattoaamuna paistoi hetken aurinko, vaikka kylmää olikin. Paimensukuisista pari oleskeli pihalla.. Niehku-ystäväni riemukkaasti kirmaillen ja Pehmo-Nalle perinteisesti patsaana istuen....
... ja kolme paimensukuista alamaista paistatteli päivää sisällä - siis Nukkavieru, Viisas Musta ja Taikatalvi- Tiida
.. ja tältä näyttävät Taikatalven Keväät - kaikki kolme.
Huomenna 22.6.2014 on meillä synttäripäivä. Niehku-ystäväni täyttää 5-vuotta! Onnea rakas ystävä!
Minä harjottelen tiukkapipoisia ilmeitä kaiken varalle. Tosin viime viikkojen aikana olen ollut paremmalla tuulella. Päätin vihdoinkin antaa mammalle anteeksi viime syksyiset leikkauskoettelemukseni ja muut kärsimykseni - en siis ole pitkävihainen. Olen palannut mamman viereen yöunille, kun kollipoika on laitettu pois makkarista lauleskelemasta. Joten minä pääsin takaisin omalle yösijalleni ja olen siitä superonnellinen. Välillä herätän mamman kehruullani ja samalla pesaisen vähän mamman hiuksia ja hipaisen poskea. Mutta harjoittelen kuitenkin....
Rakastamiemme muumien sanoin toivotamme Hyvää Juhannusta kaikille!
Muumipeikon Juhannusruno
Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson
