Niin onhan se kiva, kun arkirutiinit keskeytyvät juhlan viettoon. Vastikään juhlittiin meikäläisen 2- vuotissyttäreitä. No miten se nyt sitten arjessa näkyi? Mamma muisti tietenkin kaikille mainostaa synttäripäivääni. Sain mukamas herkullisemman aterian lautaselleni - no niistähän en kovin perusta - taisi herkut päätyä Helmin vatsaan. Viuhkalelu oli mieluisampi lahjus. Niehku ystäväni pesaisi nassuni korvia myöten juhlan kunniaksi ja se Nukkavieru yritti leikittää takaa-ajojuoksuleikillä. Ja rapsutuksia tietenkin sain normaalia arkipäivää enemmän - kehrätä hyristelin tyytyväisenä.
Minä olen aika kaunis 2 -vuotias neitokainen, vaikka itse sanonkin - "kukas kissan hännän nostaa ellei kissa itse" !
No muutama päivä ennen omia synttäreitäni Helmi täytti 7 kuukautta. Helmi on kasvanut isoksi tytöksi - on se nyt vielä vähän minua pienempi. Meikäläisen hermotkin ovat tasaantuneet, eikä tuo söpöstelijä ärsytä niin paljon kuin jokin aika sitten. Nyt me leikimme taas ihan sovussa ja pesemme toisiamme ja vietämme kissakivaa! Helmi onkin aikamoisen vauhdikas tyttö - se juoksee lujaa ja kiipeilee ja pudottelee kukkaruukkuja ikkunalaudalta alas, availee ovia ja laatikoita - on siis uteliaskin. Mamma on suorastaan ihmeissään Helmin puuhastelun kanssa.
Helmi on päättänyt myös kaveerata tuon Nukkavierun - naskalihampaisen, takaa-ajavan- pennelin kanssa. Ja kyllä ne juokseekin kilpaa; tosin pääsääntöisesti niin, että Helmi pinkoo edellä. Sitten kuuluu mamman kieltokomennus ja Nukkavieru hetkeksi rauhoittuu. Minua se uskoo aika hyvin, koska olen murissut ja napannut pari kertaa kuonolle - minuahan ei jahdata!
Ja juhlien sarja jatkuu... tai siis oikeastaan tästähän se alkoi....
Talon nuorimmainen karvattomampi otus tuli täysi-ikäiseksi toukokuun loppupuolella. On se nyt sitten niin aikuinen - ainakin olevinaan! Ja kortinkin kuulemma vihdoin sai pari päivää sitten kolmannella yrittämällä. Oli kuulemma jännityksen vuoksi pari kertaa "sössinyt jotain, siis jotain ihan käsittämätöntä skeidaa", niinkuin itse asian mainitsi. No kolmas kerta toden sanoi ja nyt sitten mamma säälittelee audinsa puolesta - mitäs meni vaihtamaan vanhan kulahtaneen volvonsa uudempaan autoon.
No onhan tuossa kuvassa aika komeat talon kuopukset!
Sitten tämä vauhdikas Nukkavieru saavutti muutama päivä sitten 3 kk iän - toivottavasti alkaa myös järki kasvaa kohisten, jalathan sillä on kasvanut jo vauhdilla - se on ihan honkkelikonkkelin näköinen. Ja tuo turkki vasta metka onkin: mamma tuskailee sen kanssa ja yrittää saada siitä jotenkin koiran turkin näköisen - se on kuulemma oikea villanuttu! Ei riitä perinteinen teräskampa kuten meidän muiden turkkeihin vaan mamman oli pakko käydä ostamassa sellaine karsta, jolla se turkkia selvittelee - no nyt tiedän miltä nukkavieru koira näyttää; joten nimivalinta osui enemmän kuin kohdalleen - Nukka - minulle Nukkavieru!
Ja sitten Niehku-ystäväni juhlien aika....
Minun rakas Niehku-ystäväni puolestaan juhli eilen 3- vuotis synttäreitään. Tosin rauhallisissa merkeissä.
Niehku-ystäväni oikea etutassu on ollut jo monta viikkoa kipeä. Ystäväni ontuu kävellessä ja varsinkin liikkeelle lähtiessä. Kyllä tassua on kuvattu pariinkin kertaan ja tutkittu eläinlääkärin toimesta, on syötetty kipulääkettä ja rajoitettu liikuntaa - mutta aina vaan tassu on kipeä :( Lisätutkimuksia on kuulemma tulevalla viikolla luvassa; toivottavasti tassu saadaan pian kuntoon - ystäväni näyttää niin surulliselta, kun ei pääse pihalle riekkumaan toisten paimensukuisten alamaisteni kanssa.
No vähän Niehku-ystäväni on leikittänyt Nukkavierua pihalla...
... pääsääntöisesti leikitys on kuitenkin jäänyt Pehmo-Nallen harteille...
... Viisas Musta on aivan liian arvonsa tunteva alentuakseen enää pennelin leikkeihin- eihän se nyt sovi laumanjohtajalle. Niin seuraava juhlan aihehan onkin alkusyksystä Viisaan Mustan 8- vuotissynttärit.
No on meillä oikein kissanpäivät kuitenkin kaiken juhlinnan lomassa.....
Helmi ottaa rennosti....
... ja rennosti....
Meikäläinen valloitti vitriinikaapin päällystän ja sieltä on turvallista tähystellä alamaailman menoa.... kissamaisesti!
