Hän on täällä tänään.....

OSKARI ON TÄÄLLÄ  ...... IHAN HUIPPUA !

Minulla on siis vilkas mielikuvitus, se tuli menneiden viikkojen aikana nyt sitten todennettua. Mamma ja kasvattajani tätä jo pari viikkoa sitten alkoivat ounastella ja jäin sitten itsekin pohtimaan asiaa .... edellinen tapaaminen Oskarin kanssa tuotti vain mielikuvitustiineyden.
Tällä viikolla sitten alkoi levottomuus hiipiä tassuihin, tuolin jalat kutsuivat puskemaan kuristen, lattia houkuttelin kieriskelemään kuristen, puskea ja kurista piti ihan kaikelle... ja tassutkin alkoivat lopulta vipattaa...

Eilen illalla tapahtui sitten aivan kertakaikkisen upea juttu. Totesin Oskarin tulevan meille kyläilemään. En kuitenkaan vielä eilen päässyt häntä tapaamaan, mutta tänä aamuna ... Oskari on ihana! Sitä paitsi on ihan huippua, että nyt Oskari tuli minun luokseni, kun viimeksi oli toisin päin: vuoroin siis vieraissa :)

Päivän aikana olemme viritelleet yhteistä säveltä...

Oskari on jälleen hellästi pessyt minua...


Meillä on yhteinen juomakuppikin....

Päiväunetkin koisailimme vierekkäin....
Mamma kertoili, että Oskari vierailee meillä nyt tovin - saamme viettää uuden lemmenloman ja sitten toivotaan syntyvän muutakin kuin mielikuvituksen tuotteita ;)

Oskari <3

Ihan huippua.....

Ihan huippua, mamma lomaili tämän viikon ja .....

Meikäläisen kyttäysviikot jatkuvat... Niiden kuluessa mamma on todennut, että vierailen vesikupilla ihan liian harvoin. Minusta on mukavampi juoda vettä valuvasta vesihanasta, jonka taidon talon vanhin poika minulle opetti. Ainoa huono puoli siinä on, että en osaa vielä avata enkä sulkea vesihanaa. Ja kyllähän se avaus vielä sujuu, mutta sulkeminen .... se saattaa mamman dementian vuoksi tapahtua vasta parin tunnin kuluttua avaamisesta .... niin alkavaksi dementiaksi minä sen olen tulkinnut.
Joten mamma päätti ratkaista asian hankkimalla minulle hauskan, ihan huipun vesiautomaatin! Se on ihan superkiva ja vesi valuu!

Mamman lomaviikon aikana on ollut vesisadetta, mutta myös kauniita aurinkoisia syyspäiviä. Aurinkoisina päivinä meille on sisälle ilmestynyt vielä saalistettavia kärpäsiä. Niiden perässä on ihan huippua juoksennella, istuskella kyttäämässä ja tehdä sitten saalistusloikka.... ne on vaan kamalan nopeita, eihän niitä saa kiinni.

Mutta ainahan voi vaan istuskella ja nauttia auringon lämmöstä ja katsella ulkona lenteleviä koivunlehtiä ja varpusia.

Ilmojen viilentyessä, tämä talokin taas viilenee. Tuleepa mieleen viime talven pakkaskausi, eikä vielä ole edes ollut pakkasia. Päiväunille sujahdin mamman peiton alle. Kyllä oli mukavan lämmin ja rauhallista - vetäisin lopulta takavarpaanikin peiton alle.

Toki mamman lomaviikon aikana osallistuin myös shoppailuun. Paitsi tuo vesiputous, niin shoppailureissulta löytyi myös kiva paperikassi, jonka sisälmyksenä oli tummat housut. Ne piti tietenkin heti signeerata meikäläisen karvoilla - eihän ne muuten olisi mamman tyyliin sopivat. Kassit ovat muutenkin lempparijuttuja...

Mamma lueskeili paljon viikon aikana ... tietenkin kissa ja koira aiheisiin sopivia juttuja ja lehtiä.... istuskeli sohvalla kahvikupposen kanssa ja meikäläinen valtasi toisen sohvan itselleen. Paimensukuiset saivat tyytyä lattiapaikkoihin. Niehku-ystäväni kyllä valtasi lempipaikkani yhtenä päivänä ja minä siirryin hiukan sivumpaan. Mahduimme kuitenkin molemmat sohvalle vierekkäin. Ja siinä sitten minä hyristelin ja Niehku kuorsasi... mammaa hymyilytti.

Mamma katseli minua ihaillen lehtien luvun lomassa. Olen kuulemma niin kaunis ja suloinen - rakastettava!

Ja toki esittelin mammalle kaikkein viehättävimmät, kissamaiset söpöstelyt...

Päivittäinen pohdiskelun aihe on kuitenkin edelleen olemiseni; ollako vai eikö olla? Ruoka on maittanut nyt viikon aikana hyvin ja painokin on noussut.
Kasvattaja-mumminikin kävi tänään minua katsomassa... ja sain tuliaisiksi ihan huipun pörrö-hiiri-huiskan... vau, sen perässä on kiva kiihdytellä. Leikittelyn sivussa tietenkin meikäläisen mahaa syynättiin ja kopeloitiin ja taas uudelleen - vain minä tiedän tai luulen ainakin, että masussani on jotakin. Eihän tassunikaan ole uudelleen alkaneet vipattaa. Mamma ja Mummi kuitenkin juttelivat, että ehkä yksi tai kaksi tai sitten olen vain valetiineenä. No onhan minulla toki vilkas mielikuvitus, mutta että kuvittelisin.... nyt täytyy kyllä tuota juttua pohdiskella. Pian kuulemma pitäisi alkaa selvempiä merkkejä näkyä...Joten odotus jatkuu....

Odottavan aika on pitkä....

Haaveita..... hyviä ja huonoja arvauksia....

Seesteisiä haaveita.....

Viimeisten viikkojen päivittäinen puheenaihe ja arvuuttelu tuntuu meillä olevan meikäläisen olotila. Siis tämä kaikki alkoi kuin palasin lemmenlomaltani Oskarin luota. Syömiseni, juomiseni, tuotokseni, naukuiluni - siis ihan kaikki seurataan. Välillä olen suorastaan ajatellut, että tuo mamma on ihan varmasti jotenkin vinksahtanut. Välissä yksi viikko meni meikäläisen kyttäämisen osalta maltillisemmin, koska mamman aika kului Niehku-ystäväni kanssa puuhastellessa. Niehkulla nimittäin alkoivat ne juoksut ja Niehkukin kävi lemmenlomailemassa Hämeenkoskella. Niehkulla oli siellä sulhanen nimeltä Nalle - ei siis meidän Nalle - vaan ihan oma sulhas-Nalle. Totesin, että Niehku ei saanut jäädä sinne yökylään niinkuin meikäläinen Oskarin luokse, vaan Niehku kävi vain tapailemassa Nallea. Ja tuloksia odotellaan sitten tuonkin suhteen....

No tuon Niehku-ystäväni sulhasteluviikon sain siis ihan rauhassa pohdiskella omaa olemistani ja muistella Oskaria. Kovasti täällä, Oskarin luona ja Nenukan kissalassa odotellaan edelleen merkkejä siitä olenko tiineenä vai en....
Ruoka on maittanut huonosti ja mamma on minut punninnut viikottain. Nyt painokin oli vähän tipahtanut, kun ei nuo nappulat oikein maistu. Muutamana aamuyönä olen nukkunut huonommin ja livahdellut makuuhuoneesta omille retkilleni - sekös nyt selvästi mammaa huolestuttaa ihan kamalasti. Kuvitteleekohan se, että katoan jonnekin? Niin Oskarin luona oli kyllä mukavaa, jos vaikka sinne uudestaan....

Vietettiimpä meillä tämän kaikenlaisen odottelun ohessa Viisaan Mustan eli Neren 7- vuotissynttäreitäkin :)   Tässä virallinen synttärikuva - eikös me ollakin aika upeita!

Minäpä jatkan omia seesteisiä haaveitani....