Nyt kyllä vähän hävettää...

Aika noloa...

 Empä taida enää nassuani kehdata näyttää julkisesti.

Niinhän siinä sitten kävi, että mamman oli toteutettava uhkauksensa ja kiikutettava meidät eläinlääkärin katsottavaksi. Maanantai iltana Onnin varpaat olivat aika hyvät. Tosin mamma huomasi, että oma alaleukani vähän punoittaa. Tiistai aamuna mamma sitten järkytyksekseen totesi, että olin jälleen yön aikana pessyt Onnin varpaita erittäin antaumuksellisesti ja ne olivat todella rikki ja punaiset. Lisäksi oma alaleukani punoitti entistä enemmän, huulikin oli turvoksissa.

 Eläinlääkärikin kauhisteli ja totesi ettei ole koskaan vastaavaa nähnyt. Totesi kuulteni, että taidan olla vähän sekopää kissa - vähän alkoi moitteita kuunnellessani jo nolottaa. Mutta, kun Onni on pidettävä puhtaana -selitykset eivät uponneet. Sain kunnon ukaasit olla nyppimättä varpaita tai Onni otetaan "huostaan" minulta syöntien väliajoiksi. EIKÄ! Onnia ei minulta viedä minnekään! Saimme sitten molemmat antibioottikuurit syötäväksi ja Onnin varpaisiin suihkutettavaksi jotain haavasuihketta..

 Kuvissa nyt vähän näkyy miten ahkerasti olen varpaita pessyt - nolottaa.. Onneksi Onni on hyvin tyytyväinen pentu. Lääkkeen nielee kiltisti ja yrittää jo itsekin vähän putsailla turkkiaan. Haavasuihke oli kuitenkin niin pahanhajuista, että koko pesä löyhkäsi - mamma totesi, että parasta olla suihkuttamatta, jotta pystyn edelleen pesässä Onnia syöttämään ja hoitamaan. Mutta varpaisiin ei saa koskea!

 Helmikin pääsi vihdoin pesäkoloon tutustumaan Onniin lähemmin. Toki minun puolestani olisi voinut tulla jo aiemminkin, mutta mamma on rajoittanut vierailuja. Kauniisti pikkusiskoni lähestyi puoliveljeään ja katsoi ja nuuhki... ja vähän hämmentyneenä perääntyi. Ei se höpsö tainnut ymmärtää, että Onni on pieni vauvakissa.

 On meidän talossa muutakin yllättävää tapahtunut. Kerroinhan mamman todenneen perjantaina, että jotain kivaa on tiedossa. Iltasella mamma pakkasi boksini autoon ja häipyi. Tuli sitten muutaman tunnin päästä takaisin boksini kanssa, joka ei enää ollutkaan tyhjä. Sieltä kuului sihinää ja murinaa ja boksista pilkisti mustavalkoinen pää esiin. Iivariksi päätä kutsuivat. No tulihan sieltä sitten vartalo, tassut ja häntäkin esiin!

 Meille muutti 14 viikon ikäinen mustavalkoinen poika, Iivari. Virallisesti Kultahuiskan Iivari. Todella reipas poika. Ihan kuin minä aikoinaan, se otti luulot pois paimensukuisilta alamaisilta sihisten ja muristen niille. Helmikin sai kuulla kunniansa. Minulle Iivari sihahti vain ihan vähän. Ihastuin pentuun!
Ja toki Niehku - ystäväni halusi myös tutustua Iivariin lähemmin. Yhdessä katselimme - minä, Helmi ja Niehku-ystäväni - kun Iivari leikki pallohyrrällä.

 Ja Niehku - ystäväni  - rakkaudesta kissoihin <3 - ei enää Iivarikaan sihissyt.

 Iiivari on kotiutunut hyvin. Pentuhuoneeseen kuulen, kuinka se mennä melskaa ympäri taloa Helmin kanssa ja välillä yksistäänkin. Mamma huudellessa nimeltä, IIvari tulla kipittää nopeasti jalkojen viereen ja sitten alkaa kehruu. Kyllä on kova poika kehräämään. Pentuhuoneeseen mamma ei Iivaria ole vielä päästänyt, mutta kiva leikkikaveri Onnilla on tiedossa kunhan poikani ensin vielä vähän kasvaa.

 Minä makoilen tyytyväisenä pentupesässä ja yritän olla nyppimättä Onnin varpaita. Kyllä minua hävettää - kun se eläinlääkärikin sanoi, että olen ihan sekopää - mielestäni olen vain sekaisin Onnista!

Makujen maailma laajenee..

Onni - äidin onnea 3 viikkoa

Tänään Onni-poikani täytti 3 viikkoa. Onni alkaa yhä enemmän muistuttaan suloista pehmokissaa - onhan hän vieläkin pieni, mutta todella virkeä. En juuri malta pesästäni poistua, makoilen ja nautin äitiydestä. Onni tissuttelee tuon tuostakin hetkisen ja näyttää hetken kuluttua tyytyväiseltä. Painoa pikkumiehelle on kertynyt jo 340g.

Mamma edelleen huokailee liiallisen siisteysintoiluni vuoksi - no mutta pitäähän Onnin olla puhdas poika päästä varpaisiin ja siis erityisesti ne varpaat!
Mamma on rikkeytyneitä Onnin varpaita puhdistellut edelleen, mutta minä sinnikkäästi pesen tökötit pois. Kuulin mamman juttelevan puhelimessa kasvattaja-mummini kanssa - Onnin varpaista tietenkin.
Mamma on jo uhkaillut, että niitä on lähdettävä näyttämään eläinlääkärille jollen jätä niitä rauhaan.

Ruokailu - pesu - kävelyharjoitukset - pesu - kissamaiset unet - pesu - ruokailu - pesu....
Äitiys on kiireistä aikaa.

Onni harjoittelee jo hienosti kävelyä. Ryhti on vielä matala tasapainon säilymiseksi, mutta muuten neljä tassua kantaa hyvin. Katse on määrätietoinen - eteenpäin!

Näin tassutellaan päättäväisesti...

Itsekin ruokailen välillä ja Onni seurailee vieressä. Vielä ei raksut ole ruokalistalla.

Makujen maailmaa pitää kuitenkin laajentaa, näin kertoili mamma. Pieneltä lautaselta löytyi broilerin jauhelihaa ja kissanmaidonvastiketta sekoitettuna löysäksi soseeksi. Onni ei lautasesta vielä mitään ymmärtänyt. Mamma laittoi sormella pienet makuerät suuhun. Ommi oli aika tyrmistynyt ja huuteli minua apuun. No malliksi sitten nuolin pikkulautasen puhtaaksi; eipän tarvinnut mamman enempää Onnia rääkätä syöttämisellä. Osaan ihan itse ruokkia poikani - jaa enkö muka? Just joo eli pitää ruveta syömään kiinteitä ruokia, että kasvaa isoksi!

Onneksi Onni unohti pian makunautinnot ja päätti jälleen söpöstellä ...

... ja kokeilla istumista - tyyli ei ihan vielä ole hallussa.

300g ylitetty!

Huikeeta!

Torstai iltana - 2 vkoa3pvä ikäisenä - mamma punnasi Onnin ja vaaka näytti 300g!

Tässä sitä Onni harjoittelee huojuvia askeleita perjantai aamuna.

Ja me jännitämme tänään muitakin suuria juttuja... pidämme kaikki tassukat pystyssä.... onnea pääsykokeeseen perheen nuorimmalle pojalle! Tosin olen edelleen sitä mieltä, että se eläinlääketieteellinen tiedekunta olisi ollut järkevämpi valinta - sattuneesta syystä :). Lisäksi mamma kertoili, että tänään on muutenkin tulossa hieno päivä - mitähän se taas mahtaa suunnitella... salaisuuksia...

Äidin Onni 2 viikkoa..

Onni täytti 2 viikkoa!

 Hän on minun Onni- poikani. Ihan kirjaimellisesti pidän hänet tassun alla suojassa. Pesen ja puunaan, syötän ja nukun Onnin kanssa ja sitten taas pesen ja puunaan. Mamma sai lisää harmaita hiuksia minun superäitiyteni siivittämänä. Hoidan kuulemma vähän liiankin kanssa poikaani... joten mammankin tarvitsi sitten aloittaa hoitotoimet ... hoidetaan yhdessä.

 Onni on ahkera tissuttelija. Painoa kertyy edelleen 17-20g / vrk. Joskus on ollut päivä, että painoa on tullut vain 15g. Maitoa on riittänyt eikä mamman ole tarvinnut Onnille lisämaitoja juotella - minulle kylläkin päivittäinen pakollinen vesiannostelu! Tänään 2 viikkoisena Onni painaa 264g :)

 Ja syötön päälle pestään..

 ... ja pestään. Ei ihme, että olen saanut Onnin varpaisiin rikkeymää - no mutta, kun ne pitää pestä kunnolla ja kynnetkin kaipaa lyhentämistä. Mamma hössöttää, että varpaat tulehtuvat, kun nypin niitä. Esiin on kaivettu Betadinea ja Basibactia - peseehän mammakin varpaita tai mielestäni sotkee juuri hyvin puunanut tassukat puhdistusliuoksillaan. Eläinlääkärin ohje kuulemma. Höh, sanon minä ja putsaan ihan varmasti oman mieleni mukaan Onni poikani varpaat!

 Onni katselee jo pikkupesän reunalla suurta maailmaa. Onneksi nuo tassukat ei vielä kanna kunnolla, joten ei tarvitse ihan vielä pojan perässä juosta ja hakea takaisin pentulaatikkoon.

 Pian Onni kuitenkin uinahtaa kissamaisille unille. Ja minä kehrään tuutulaulun...

Sinisilmäisesti...

Sinisilmäinen Onni

 Eilispäivän aikana totesin, että Onni-poikani silmät olivat aukeamassa. Illalla oikea silmä oli lähes auki ja vasenkin puoliksi. Tänä aamuna riemukseni Onni kurkisteli minua sinisilmäisesti - molemmat silmät olivat auenneet! Eipä se taida vielä kunnolla nähdä - mamma jutusteli, että muutama päivä menee, että näkö kunnolla kirkastuu. Taitaa kohta olla korvatkin kuulolla.

Pesässä liikuskellaan jo laidasta laitaan, kääntyillään, noustaan huojuvaan etunoja punnerrukseen, vähän kokeillaan takajalkojenkin kestävyyttä. Pääasiallisesti kuitenkin Onni vielä ryömii tehokkaasti paikasta toiseen. Olen yrittänyt mammalle vinkkailla, että pitäisikö pesän etulaitaa korottaa, ettei Onni-aarteeni vaan putoa laidan yli lattialle. Jotenkin aavistelen, että minulla alkaa aikamoinen vahtimisurakka tuon pentusen kanssa pikapuoliin.

Ruoka maittaa pojalle. Onneksi maitoa on nyt tullut hyvin, eikä mamman ole tarvinnut enää yhtään antaa lisämaitoa moneen päivään. Harmikseni mamma edelleen "pakkojuottaa" minulle vettä päivittäin - ettei kuulemma maidon tulo vaan vähene. No hyväähän mamma toki tarkoitaa, vaikkei veden tunkeminen suuhun ruiskulla niin kovin kivalta tunnu. Täytyy myöntää, että juon varmasti itse liian vähän vettä kupista.

 Joka tapauksessa Onni on siis ahkera tissuttelija. Painokin on noussut tällä viikolla hienosti 18-20g päivässä, jonain päivänä painoa kertyi enemmänkin. Tänä aamuna mamman vaaka näytti 191g - vau ihan kohta on 200g rajapyykki ylitetty!

Saagan Onni <3

Haaveeni Tarinan Onni

Viikon ikäinen Onni

 Viikkoni vierähti aikamoisessa tunnemylleryksessä, väsymyksessä, huolessa joka vähitellen alkoi muuttua äitiyden onneksi. Maanantaina 13.5 poikani täytti viikon!
Kriittisin aika oli mamman kertoman mukaan nyt ohitettu. Mammakin jo hymyili ja hellästi silitteli poikaani silminnähden ylpeänä. Ylpeä olen minäkin - poika on komea. Hienot isot norskikorvat, kaunis pää. Valkoiset sukat jaloissa ja valkoinen hännänpää - ja häntä on pitkä!

 Kyllä tätä kelpaa esitellä. Painoakin aamulla oli jo 126g ja kun viikon ikä klo 17.16 täyttyi oli painoa kertynyt 139g. Poika melkein kaksinkertaisti painonsa viikossa kuten kuuluukin. Hemmo-iskäkin siellä on pojan puolesta jänskättänyt ja mieluisaa oli kertoa uusimmat kuulumiset hänellekin.

 Koko huolestuttavan edellisen viikon ajan oli pentuaitauksen takana kaksi uskollista ystävää minua, poikaa ja mammaa tsemppaamassa. Toinen heistä oli paimensukuinen alamaiseni, koiralauman ehdoton ykkösnarttu, vanhin ja viisain Viisas Musta. Hän makoili pentuaidan takana ja huokaili. Hän itseoikeutetusti pääsi kurkistamaan pentulaatikkoon ihan ensimmäisenä. Mamma tietenkin unohti ikuistaa hellän hetken. Myös puolisiskoni Helmi pääsi kurkistamaan pentuboksiin, kun puoliveljelleen oli ikää kertynyt viikko. Kerrankin Helmikin oli ihan hiljaa...

Tänään Onni on 1vko1pv ikäinen ja painoa on kertynyt 159g - poikahan pulskistuu! Minä en juurikaan malta poikani luota poistua. Ihan hetkeksi vain, kun pitää käydä pentuhuoneen ulkopuolella vessa-asioilla tai juomassa vettä tippuvasta vesihanasta. Viime yön saimme jo viettää pentuhuoneessa kahdestaan - mamma uskalsi siirtyä takaisin viereiseen huoneeseen nukkumaan. Me pärjätään kyllä!

Niin paljon rakkautta mahtuu pieneen sydämeen....

Ilon ja surun kyyneleitä....

Iloa ja surua - onnikin läsnä....

 Sunnuntaipäivän aikana hakeuduin toistuvasti synnytyspesääni. Makoilin siellä yksikseni, kehräilin välillä. Toisinaan Helmi saapui seuralaiseksi, ajatteli varmaan ryhtyvänsä synnytykseni tukihenkilöksi. Sunnuntai-iltana makoilin mieluiten mamman vieressä sohvalla ja kehrätä hyristelin - oli jotenkin vähän outo olo. Yön nukuin jo pentuhuoneessa, yritin piiloutua kirjahyllyn uumeniin. Maanantai aamuna mamma oli vähän epäileväisen näköinen töihin lähtiessään ja vannotti talon nuorta miestä ilmoittelemaan mitä päivän aikana puuhastelen. Piilot kovasti houkittivat - kirjahylly, hiekkalaatikko. Viimeisimmän piilopaikan kuultuaan mamma päätti kilauttaa kasvattajalleni, joka lähti ajelemaan saman tien tännepäin ja mamma lopetti työpäivänsä ennenaikojaan. Siihen ne molemmat sitten tupsahtivat meikäläistä syynäämään, leikkelivät mahakarvojani, nostelivat häntääni, silittelivät, rauhoittelivat - ja minä kehräsin... oli 6.5.2013.

 Tuntui aika epämiellyttävän kipeältä ja se tila vaan paheni - häntä kuulemma näkyi ja molemmat takajalat - sitten jo kirosin äänekkäästi, hyvä etten purrut kiinni pitävää mammaani. Kasvattaja-mummini auttoi ensimmäisen pentuni maailmaan. Pian jo sainkin putsailla pentusta ja katkaista napanuoran. Mutta olipa pentu pieni - 73g vain. Nopeasti perään syntyi vielä pienempi toinen pentuni - 55g ja pentuvesi oli vihertävää. Olin itse aika toiveikas, kun oma olo helpotti ja sain pennut hoivattavaksi ja putsattavaksi. Nisillekin pennut autettiin. Ihmettelin, miksi mamma ja mummi niin huolestuneina katselevat aarteitani ja päivittelevät pienuutta. Tiineyteni kesti 62-64 vuorokautta, mutta pennut olivat kuulemma päiviin nähden ihan liian pieniä, laihojakin. Mamma auttoi minua pentusten hoitamisessa läpi yön, nosteli nisille syömään ja tarkasteli pentusten vointia. Tiistai aamuna molempien vointi oli kuitenkin heikentynyt, minulta ei maitoa herunut - maito oli tiukasti pakkautuneena nisiini.

 Mamma aloitti pentusten letkuruokinnan, oli hyvin epätoivoinen - minäkin aloin huolestua. Päivän mittaan aavistelin ettei pienempi pennuistani taida selvitä ja keskityin hoitamaan isompaa pentusta. Illalla eläinlääkärillä totesin olleeni oikeassa. Boksistani katselin, kun eläinlääkäritäti nukutti pienimmäiseni tarinan enkeliksi- mammalla kyyneleet valuivat poskille - minä olin äärettömän surullinen.
Sain itse monen montaa lääkettä, jotta pakkaanunut maito saataisiin nisistä pois ilman pahempia tulehduksia, sain kipulääkettäkin. Ilokseni isompi pennuistani oli virkeä, eikä tarvinnut mitään lisähoitoja - mamman letkuruokinta oli tuottanut hyvän tuloksen.

 Keskiviikkona olin jo itsekin paremmassa kunnossa, kipu oli poissa, nisät olivat pehmenemässä ja pentuseni yritti virkeänä imeä maitoa nisillä. Ei sitä paljon herunnut - lisämaitoa oli tarpeen antaa edelleen. Olin kuitenkin jo helpottunut, iloinenkin. Hoivasin poikaani hellästi, pesin ja putsasin ja pidin lämpimänä vieressäni. Pojan painokin alkoi nousta hitaasti, mutta varmasti.

 Helatorstain iltana pentuni oli jo saavuttanut 3vrk iän ja painoa oli kertynyt 89g. Nisältä maitoa herui ja lisämaidon määrää mamma pääsi vähentämään. Maidoneritys alkoi kuitenkin uudelleen hiipua ja viikonlopulla alkoikin sitten uusi lääke, jolla maidoneritystä pyrittiin lisäämään. Ja se tepsi - oma maitoni alkoi riittää pojalleni eikä lisämaitoa enää tarvinnut antaa lauantai-illan jälkeen. Onneksi!

 Vihdoinkin saatoin nauttia äitiyden onnesta. Poika kokeili tassujensa huojuvaa voimaa, ryömi pesässä vikkelän virkeästi paikasta toiseen.

 Rakkaudella hoivailin, syöttelin, nukuin pentu kainalossa, kehräsin pennulle - uskalsin jo olla toiveikkaan onnellinen poikani selviämisestä! Lauantaina 5vrk iässä 100g.

 Imetyksen lomassa nautiskelin itsekin syötävää. Suureksi harmikseni mamma kuitenkin edelleen tunkee aamuin illoin pari pilleriä kitaani ja reilusti vettä päälle. En kuulemma juo itse tarpeeksi.

 Sunnuntaina 6 päivän ikäisenä poika painoikin jo aamulla 110g ja illalla 117g. Yhdessä mamman kanssa hurrattiin. Koskaan ei selvinne varmuudella syytä sille, miksi pentuni olivat syntyessään niin pieniä. Lisää pentuja ei minulle kuulemma koskaan enää tule, joten keskityn täysillä ainokaiseni hoitamiseen - hän on Tarinan Onni <3

Mamma on luvannut viedä Tarinan Enkelin mökille kissojen hautausmaalle Miskun, Tytin, Santun viereen ja laittaa merkiksi pienen kiven.

RIP Haaveeni Tarinan Enkeli 6.5-7.5.2013.