Ilon päivä!

Vihdoinkin...

 Siis aivan mahtavaa. Vihdoinkin pääsin kaulurista eroon. Maanantaina iltapäivällä mamma haki minut yläkerrasta ja sain viettää loppupäivän Onnin, Helmin ja Iivarin seurassa - ihan ilman älytöntä vekotinta. Tosin mamma vahti kuin haukka etten vaan vahingossakaan nyhdä sitä langanpätkää, joka edelleen törrötti haavasta - olisihan siinä ollut riski, että nyppäisen samalla haavan reunaa auki. Oli niin kiva nähdä jälleen Onni pitkästä aikaa. Pikkupoikani oli kasvanut viikon aikana valtavasti - ikää mittarissa 16 viikkoa ja painoa puntarissa 2165g.

Ja kylläpä Onnin vauhti onkin lisääntynyt. Poika porhaltaa erittäin vilkkaan vauhdikkaasti, on jukuripäisen kovakorvainen, vaikka näyttääkin viattoman suloiselta. Mamma sille käytöstapoja yrittää parhaansa mukaan koulia. Onni on rohkea pieni mies!

 Maanantai-iltana mamma vei minut vielä takaisin yläkertaan ja laittoi kaulurin paikalleen. Alistuin kohtalooni surullisena. Mamma pelkäsi, että yöllä näpertelisin haavan kanssa ihan liikaa. Tiistai aamuna mamma tarkasteli masupuoleni todeten sen näyttävän hyvältä ja vihdoinkin kuulin sanat - on se parantunut jo aika hyvin, riittävästi. Kauluri jäi sairastuvalle ja meikä kipitti alakertaan hyvin vauhdikkaasti. Ihanaa - ilon päivä!

 Olen ottanut edelleen rauhallisesti. Mamma on tästä seikasta hyvin tyytyväinen. Näin leikkaushaavakerrokset saavat edelleen rauhassa umpeutua kunnolla. Ja mikäpä tässä onkaan köllötellessä ja katsellessa, kun Iivari leikittää Onnia. Pojilla on hauskat jutut keskenään.

 Helmihän sitten sai väistyä minun lempparimakuupaikaltani kiipeilypuun yläpedille - joka on vanha lempparipaikkani.

 Pojat lepäilevät leikin äärellä. Ja minä rentoudun uuden kiipeilypuun alapedillä, jonka olin vallannut itselleni jo paljon ennenkuin jouduin yläkerran eristysselliin, tarkoitan sairastupaan. Ihanaa....

Voi itku tätä juttua....

Kaulurin riivaamana edelleen

Leikkauksestani tulee huomenna kuluneeksi jo 2 viikkoa - ja edelleen joudun olemaan kauluri päässä! Alunpitäenhän kaulurin piti olla estämässä haavan nuolemiseni vain reilun viikon ajan. Mamma sitä haavaa oli jo kauhistellut ja ihmetellyt ja kysellyt ... ja tulipa viikko sitten kasvattaja-mummikin katsomaan. Lopputulos oli, että kauhistelivat yhdessä. Olipa tosi piristävää, kun muutenkin oli mieli maassa, haava kipeä, ruoka ei maistunut, nukkuminen kaulurin kanssa hankalaa....

Maanantaina - viikko leikkauksesta - mamma päästi minut ihan hetkeksi moikkaamaan Onni-poikaani ilman kauluria. Voi sitä riemua, kun näin Onnin. Olipa poika kasvanut! Ikää pojalla 15 viikkoa ja painoa 2015g. Onneksi Onni voi hyvin!

 Mamma samalla puhdisteli haava alueen hyvin ja totesi, että edelleen haavan yläosa on n 2cm matkalta auki. Siinä vaiheessa mammalla kilahti ja hän ryhtyi harrastamaan kirjallista toimintaa ja kertoilemaan mielipiteensä hoidon tasosta ja laadusta ja... - hän suorastaan kihisi raivosta. Keskiviikkona käytiin näyttämässä kivalle setälääkärille leikkaustulosta ja toteamus oli, että kyllähän tässä on tehty toimenpide asiattomalla tavalla ja ilman muuta kammottavan naislekurin tekemä toimenpide korvataan. No eipä se minua eikä mammaakaan kauheasti lohduttanut, että korvataan, kun minä saan kärsiä ammattitaidottaman puoskarin aikaansaannoksista! Paitsi, että haava oli edelleen osin auki ja siis 7-8cm pitkä - kun normaali haava on n. 2cm pituinen - oli haavan vierustoille kertynyt seroomaa molemmin puolin ihan reilusti. Kuuntelin kauhistuneena, kun setätohtori kertoili, että pahimmassa tapauksessa joudutaan uudelleen avaamaan... siinä vaiheessa meinasi itku tulla. Sain pitkävaikutteisen antibioottipistoksen ja haavaan laitettavaksi Abilaria, pihkasalvaa.

Nyt onneksi mamma on iloksemme todennut, että turvotus laskee ja haavan yläosa on sulkeutumassa. Pieni kohta on vielä auki ja sieltä tietenkin törröttää lyhyt, terävä ommellangan pää. Sen pitäisi sulaa itsekseen. Toiveissa on, että parin päivän sisällä vihdoinkin pääsisin kaulurista eroon. Kuivaraksuja olen yrittänyt hiukan narskutella. Mamma tuo märkäruokaa kolmesti päivässä, jota vähän nuoleskelen ja sitten saan vielä ruiskulla nestettä aamuin illoin - olen kyllä varmaan laihtunut aikatavalla.

 Toipumiskauteni aikana Onni on leikkinyt ahkerasti Iivarin ja Helmin kanssa. Kesken leikin voi väsy yllättää ja lelun ääreen nukahtaa.

 Onni mennä rallattaa kuulemma reippaasti. Verhot ovat aivan mahtavat kiipeilyn harrastamiseen - tai siis ainakin yrittämiseen. Yritys kilpistyy mamman kiljaisuun. Parit kukkaset saavat kyytiä ja multaahan on hauska levitellä lattialle. Pojan mottona kuuluu olevan "lujaa ja korkealle". Onni poika on todella siis reipas miehen alku. Syöminen maittaa kuulemma aika hyvin - paitsi ei raksujen osalta. Edelleenkään ne eivät vaan maistu. Eilen Onni painoikin jo 2132g! Oho, mikä jättiläinen Onnista on kehkeytynyt.

 Olohuoneen vasta pestyllä matolla on ihana nukkua päiväunia. Niin Onnin...

 ... kuin Iivarinkin mielestä.

 Kiipeilypuun yläpedille mahtuu kaksi poikaa....

 Onni ja Iivari :)

 Helmi saa tyytyä alapetiin. Hei, muuten tuo on minun paikkani. Odotahan, kun pääsen täältä yläkerran yksinäisyydestä alas, niin varmasti valtaan takaisin oman petini!

 Onni-poika täyttää huomenna 16 viikkoa ja ihan pian pääsen takaisin Onnin luokse. On niin ikävä!

Ettäs kehtasivat....

Olipahan maanantai!

Päivä alkoi aika lailla normaalisti. Tosin sunnuntai iltana hiukan ihmettelin, kun mamma korjasi kuivanappulani parempaan talteen, jätti vain märkäruokaa ja vettä yöpalaksi minulle. Aamulla en sitten päässyt edes aamupalalle ja kuljetusboksikin oli ilmestynyt eteiseen. En kuitenkaan ihmetellyt moista, Onhan sitä tässä tullut vierailua eläinlääkärillä kesän aikana muutaman kerran ja hyvin on aina sujunut.
Nyt mamma kuitenkin kehtasi jättää minut eläinlääkäriin yksin ja sitten en muistakaan mitään. Kun heräsin, oli minulle ilmestynyt kauluri, mahakarvani oli ajeltu, pääni oli sumea ja vatsanahkassa oli piiitkä haava - että kehtasivatkin! Ja kotona mamma vielä kehtasi ottaa minusta kuvan, kun olo oli ihan surkea...

 Onneksi sunnuntaina leikin Onnin kanssa, vähän painittiin ja kisattiin...

 Söpösteltiinkin, onnellisesti yhdessä - Onni-poikani ja minä

 Nyt Onni saa sitten leikkiä ja touhuta muiden kanssa, kun minä olen "sairaslomalla". Kauluri harmittaa, sen kanssa on hankala syödä, nukkua, käydä laatikolla, liikkua... ja Onni pelkäsi sitä: Onni raukka veti selän köyryyn, karvat pystyyn ja hännän paksuksi - sihisikin minulle. Yritin naukaista ettei mitään hätää, mutta poika säntäsi karkuun. Olenkin viettänyt sittemmin toipumislomaani yksin yläkerran makkarissa - minun pitää kuulemma olla rauhassa, että haava paranee hyvin - niin steriloivat minut kuulemma. Onneksi minulla on Onni-poika!

 Maanantaina Onni täytti 14 viikkoa. Kovasti on poika jo omatoiminen. Hienosti hyppää keittiön työtasollekin ilman apujakkaraa. Viime päivinä on kuulemma maistellut hyvin uusia ruokia ja broilerinjauheliha maistuukin nykyään huonommin. Valikoimaan on tullut IAMsin penturuokaa, yhtä saksalaista junioriruokaa, Miamorin pentunkanaa, Animondan lammaskitteniä jne. Kuivaraksut eivät kuitenkaan edelleenkään maistu. Mamma niitä laittelee suuhun ja Onni sitten kyllä muutaman nielee. Mamma onkin antanut vielä NutriPlus Cat geeliä, josta Onni saa vitamiimeja, kalkkia ja muuta tarvittavaa lisää. Painoa pojalla olikin maanantai-iltana hienosti 1846g! VAU!!

 No nyt, kun minä en ole Onnin seurana, kelpaa kiipeilypuuhun unikaveriksi Helmi - puolisisko. Onni oli reilun päivän verran ollut ihmeissään, kun olen poissa yläkerrassa. Muutaman aterian oli vain närpinyt, mutta sitten ruokahalu palasi ja nyt Onni viilettää kuulemma aivan entiseen tapaan. Minulla on kyllä Onnia ikävä!

 Herkkää....

 Iivari viettää tänään 6kk synttäripäivää. Poika on kyllä niin ihana, mukava, leikkisä, komea... aivan mahtavaa, että muutti meille Onnin kaveriksi. Tosin hiukan olen kateellinen, kun Iivari saa nukkua mamman kanssa makkarissa ja kehräillä siellä aamutervehdykset. Toisaalta, minulla on Onni - kunhan nyt siis pääsen täältä "rauhoittumishuoneesta" takaisin alakertaan.

Onni <3

 Unelmoin näistä meidän yhteisistä Onnen hetkistä - muutama päivä vielä - niin mamma kertoi - sitten pääsen takaisin poikani seuraan :)

Onni 13 viikkoa

Pieni kehrääjäni 1710g