Olin juuri asettunut paraatipaikalle akvaarion eteen katselemaan kalojen uimakilpailuja, kun sisään pöllähti pihalta karvainen pallero. Pehmo-Nalle yritti jotain kurista, Niehku-ystäväni pomppi innoissaan ja Viisas musta näytti hieman järkyttyneeltä. Piti oikein minunkin hypätä tuolinselkämykseltä alas katsastamaan, mikä pallero siellä alamaisteni keskellä pyörähteli.
Herranjestas - ei voi olla totta!....
Pihalta tupsahtanut karvainen pallero oli yksi niistä riiviöistä - Taikapennuista - joita meillä talvella hetken aikaa vilisti. Suoraan sanoen olin kyllä aika hämmentynyt, jopa hieman järkyttynyt jälleentapaamisesta. Sainkin nopeasti tassut alleni ja päätin heti osoittaa takaisinpalaajalle sille kuuluvan alamaisen statuksen.
No taisipa takaisinpalaajakin olla hieman hämmentynyt - häntä vilahti hetkeksi takakoipien väliin, kun se meikäläisen huomasi. Jähmettyi sitten paikalleen minua tuijottamaan ja näytti pohdiskelevan ankarasti missä ja millloin olimme aiemmin tavanneet - vai olimmeko?
Urhoollisen reippaana kissana lähdin liikkeelle ja totesin palaajan nöyräksi ja väistyväksi tapaukseksi....
Totesin, että oli se sittenkin tainnut pentuna oppia miten kanssani seurustellaan - siis kunnioittavasti kumartaen ja väistyen..
No kyllä me ihan tuttavallisesti sitten moikkasimme ... Taikatuisku alias Nana ja minä.
Nana pääsi pihalle riekkumaan muiden paimensukuisten karvatassujen kanssa - minä tyydyin hyvillä mielin katselemaan menoa makkarin ikkunasta.
Viisas musta ja Nana - aika ihailevasti Nana katseli isoäitinsä touhuja - oppia ottaen?....
Nalle-eno opasti pihan hajumaailmaan tutustumisessa....
... ja Niehku tietenkin leikitti keppileikkejä ja pallopelejä - kivasti leikittikin ja Nana tykkäsi!
Nanasta oli kasvanut oikein kaunis neitokainen ja tosi symppis tapaus - tosin sunnuntaiaamun valjettua, rohkeni tuo koiranalku juoksennella perässäni ja aloittaa painimatsin kanssani - mamma tuttuun tapaansa pelasti minut - entiset tavat jäljellä, tuumailin - Taikapentu siis kuitenkin!
Sunnuntaina iltapäivällä niitä alkoi ilmaantua lisää - ei voi olla totta! Yksi nyt vielä olisi mennyt, mutta niitä tuli koko ajan lisää... Onneksi mamma oli teljennyt minut makkariin turvaan. Ikkunalaudalla istuen katselin niiden hurjaa riehuntaa pihalla. Jo talvella pentusina ne meni lujaa, mutta nyt ... ne vilistivät ihan hullun lailla ympäri pihaa toistensa kanssa.
Ensin saapui Taikausva alias Varma, jonka Nana oitis pyysi kanssaan leikkiin...
...hetken hengähdystauko ja meno jatkui...
Varmoin askelin - tosin Varman varmuus oli hieman koetuksella Adja- emon saapuessa paikalle ja komentaessa oitis tytärtään - aika kovasanaisesti kuulin - minäkin suorastaan pelästyin!
.. Adjan kanssa saapui myös Taikatalvi alias Tiida ja hetken kuluttua ilmestyi pihaan Taikalunta eli Rölli-poika. Nämä kaksi löysivätkin heti yhteisen sävelen ja hauskat leikit alkoivat. Näiden kahden menoa oli hauska katsella ikkunasta. No kyllä Adja kävi näitäkin komentamassa ja ruotuunlaittamassa - taisi olla Adja -emolla tukka tiukalla.
Pihalle saapui vielä yksi karvainen otus, jota en aiemmin ollut nähnytkään - pentueen isä Seitavuoren Taikakuu eli Omppu. Adja ja Omppu leikittivät pentusiaan - vauhdikkaasti Varma, Rölli ja Tiida. Nanaa moinen riekunta hieman arvelutti, Nana on rauhallinen tyttö, joten Nana katseli hurjaa menoa kauempana terassin rappusilla.
.. no justiinsa, ihan kuin Niehku-ystäväni - maata kaivamassa. Tiidan tyylinäyte.
Tässä Tiida hieman tyttömäisemmin.
Adja ja Tiida - äiti ja tytär :)
Rölli ja Tiida hetken rauhassa
Rölli löysi pihalta tutun pallon; tuota palloa se retuutteli jo talvellakin lumihangessa.
Röllistä on kasvanut upea, muhkea poika - ihan kuin Omppu-isänsä
Taikapentujen vanhemmat: Adja ja Omppu sekä mukava jälleentapaaminen!
Riekunta on väsyttävää puuhaa ja vähän taisi harmittaakin, kun Adja-mamma sillain komensi -- Varma päätti uinahtaa päiväunille
Minulla oli siis oikein vauhdikas viikonloppu. Taikapennut palasivat yhtä lukuunottamatta: se parkki poika Mosku, jolle oikein opetin tassusta pitäen miten kissojen kanssa seurustellaan, ei päässyt paikalle. Mosku on kuulemman reipas koirapojan alku ja hienosti on tullut perheensä kahden kissan kanssa juttuun - hyvin meni opit perille.
Taikapennut palasivat ja minun ei onnekseni tarvinnut seurustella kuin Nanan kanssa - kaikkien kohtaaminen olisikin ollut kyllä liikaa - olisi varmasti hermot menneet ja tassu noussut murinan säestämänä - näin ainakin luulen.
Taikapennut lähtivät aikansa leikittyään ja minäkin pääsin viettämään rauhallista sunnuntai-iltaa omien alamaisteni kanssa ! Kiva oli kuitenkin nähdä niin komeiksi ja kauniiksi kasvaneet Taikuudet :)
