Onni 12 viikkoa

Pikkuiseni jo 12 viikkoa!

 Eilen Onni täytti 12 viikkoa ja olisi nyt sitten virallisesti luovutusiässä. Onni on kuitenkin minun oma poikani ja onneksi mamma on alusta asti luvannut, että Onni saa jäädä kotiin kanssani. Itkuhan siitä tulisi, jos tästä suloisesta pikkumiehestä pitäisi luopua. Onhan mamma tehnyt niin paljon juttuja Onnin kanssa: aluksi, että poika pysyi hengissä ja nyt kasvaa ja voi hyvin - ei mammakaan voisi luopua sydänkäpysestämme.

 Onni kävi tänään eläinlääkärillä kontrollissa, kun viime viikon lievä mahatauti heilautti veriarvoja anemian puolelle. Nyt arvot olivat jo aika hyvin korjaantumassa, vain parissa oli enää pientä poikkeamaa, mutta vain niin vähän ettei kontrollia enää tarvita. Ihanaa - kyllä minua jännitti ja pelotti, että jos niissä olisi vielä jotain kummallista. Onni on nyt syönyt tosi hyvin ja ihan itse lautaselta. Joskus mamma hiukan vielä avustaa. No mahataudin myötä sitten se babypatee ei enää maistu. Broilerinjauhelihakermaviili maistuu, mutta jotain muutakin pitäisi kyllä mennä! Mamma yrittää raksuja tuputella, mutta Onni sylkee ne toisesta suupielestä ulos - voi poika, vitamiineja pitäisi saada. Jauhelihassa, kun vitamiineja ja kaikkia muita hippusia ei kuulemma ole tarpeeksi. Niin, hiirissä siis varmaan olisi, niitähän me kissat olemme aikanaan popsineet eikä kukaan puhunut vitamiineista mitään... Onnin paino nousee kaikesta huolimatta hienosti. Eilen 12- viikkoispäivän kunniaksi ylittyi 1.5kg rajapyykki - painoa 1560g! Ja tänään lähennellään jo 1.6kg rajaa - ahmatti :)

 Kiipeilypuu on ihan paras riekkumispaikka. Siellä Onni jaksaa melskata. Metsästää välillä häntääni, omaa häntäänsä ja painia Iivarin kanssa. Onneksi kumpikaan ei ole vielä tipahtanut alas....

 Mamma ja Iivari toivat kauniin sulkalelun Onnille tuliaisiksi näyttelystä. Iivari tosin ei meinannut oikein raskia luopua siitä. Iivari leikki sulan kanssa ja murisi Onnille, kun pikkuiseni yritti lähestyä ja napata lelun itselleen. Hetken leikkittyään ja murrattuaan Iiivari kuitenkin luovutti huiskan Onnille ja sitten pojat leikkivät ihan sulassa sovussa myös yhdessä.

 Välillä on hyvä vetäytyä kiipeilypuun yläpesään, joka on sopivan kokoinen Onnille päiväunien nukkumiseen. Meille muille pesä on vähän pieni ja ahdas...

Jippii...

Leikkisiä näytelmiä...

 Perjantaina meillä molemmilla oli jo hyvä olo - olimme päihittäneet mahapöpön! Leikinkin Onnin kanssa pitkästä aikaa. Yleensähän katselen, kun nuoriso rallattaa. Nyt oli kiva rallattaa itsekin.

 Onni päätti myös päihittää "isoveli" Iivarin. Iivari oli vähän altavastaajana - raukasta kun tuli ihan uitettu kissa perjantai-illan kunniaksi. Mamma päätti pestä koko kissan, vaikka aluksi suunnitteli pesevänsä vain valkoiset alueet. Niin Iivari oli lauantaina lähdössä Helsinkiin esiintymään kissanäytelmään - sellaiseen isoon, missä minäkin olen aikanaan esiintynyt sertien arvoisesti.
Iivari yritti epätoivoisesti pesun jäkeen kuivailla ja ösuoristella turkkiaan, kun Onni "iski" kiinni! - riemuvoitto!

 Mamma pakkaili näytelmävarusteet ja toki myös Onni halusi kokeilla matkavessan mukavuutta..

 ... ja Iivari jatkoi turkin kuivattelua...

 Lauantai aamuna aikaisin mamma pakkasi Iivarin boksiin ja tavarat autoon. Sitä ennen olimme toki saaneet aamupalan ja Onnikin onneksi söi hyvin. Mammaa huolestutti miten Onni pärjää pitkän päivän, jollei suostu syömään isännän tarjoamaa ruokaa. Onni söi päivällä oikein reippaasti lautaselle laitetut broilerikermaviiliseokset, joten mamman huoli oli turha!

 Iivari oli ollut Helsingin Kaapelitehtaalla koko päivän ihan hurjan reipas, paljon reippaampi kuin minä aikoinaan, reippaampi kuin Helmikin. Siellä se oli näytelmähäkissä leikkinyt, syönyt, käyttänyt asianmukaisesti matkavessaa molempiin asioihin ja pyöritellyt siellä  myös hiirilelunsa, jonka ensin oli uittanut vesikupissa. Siinä vaiheessa mamma oli kuulemma päättänyt, että leikit jatkuvat kotona. Iivari olikin sitten päättänyt ryhtyä nokosille. Tuomarille Iivari oli esiintynyt oikein rauhallisen tyylikkäästi; asianmukaisesti tasulla tavoitellut tuomarin heiluttamaa huiskaa. Arvostelu olikin excelent-luokkaa: EX1 & TP.

 Tultuaan valituksi tuomarin parhaaksi, Iivari pääsi loppupaneeliin, jossa ei kuitenkaan ääniä tullut. Pate-veli keräsi saldoksi paneelista 2 ääntä! Niin Pate veli myös EX1+TP ja Inka sisko EX1. Vau, kylläpä oli Kultahuiskan pennut saavuttaneet hienon menestyksen! Onnea kaikille ja myös kasvattajalle!

 Kotona meidän muiden päivä sujui siis hyvin.

Nyt aamulla Onnin paino oli pari grammaa vaille 1.5kg - JIPPII!!..

Voi sitä huolen määrää...

Erilainen viikko - huolta ja helpotuksen huokaisuja....

 Maanantaina Onni poikani täytti 11- viikkoa. Onnista on kasvanut iso poika. Olinkin jo ehtinyt ihailla miten paljon Onni popsii ruokaa - ihan jo itsekin lautaselta - ja nostaa painoaan. 1.3 kg tuli täyteen 19.7 perjantaina. Raksut tosin eivät vieläkään ole alkaneet maistua. Välipalaksi Onni käy vielä ajoittain nauttimassa maitobaarin antimia. Tosin mamma jo tuossa ajatteli pitää meitä erillään, varsinkin, kun olen ollut liian ahkera korvan putsaaja. Maitoa kuitenkin pakkaantui sen verran paljon nisääni, että meidät oli parasta palauttaa yhteen - totesi mamma viisaasti, mielestäni!

 Perusteellinen pesuhetki...

 ... tosin Onni osaa kyllä itsekin turkkinsa jo puhdistaa.

 Kuten tuossa pari päivää sitten totesin on Onni ahkera leikkijä. Mamma tilasi kivan lelun Zoo-plussalta. Meistä kaikista on kivaa pyörittää välkkyvää palloa, joka kivasti kierii lelun sisällä. Lisäksi Onni sinkoilee pitkin ja poikin lattiatasossa, sohvatasossa, sänkytasossa, verhotasossa, kiipeilypuussa.... kiipeilypuusta Onni osaa tulla hyvin taitavasti alas takaperin ja joskus tosin myös etuperin - varovasti kuitenkin.

 Sinkoiluhetkien jälkeen löytyy nukkuvia keriä paikasta, jos toisesta - nojatuolista....

 ...lattialta... ja ....sohvalta. Niehku-ystäväni rentoutumishetki. Mamman taitaisi olla aika harjata muuten Niehku-ystäväni mahakarvat... miten ne näyttääkin noin möyhennetyiltä- päälikarvat ovat kyllä kauniin siistit ja harjatut.

 Lauantai-iltana mamma jo ihmetteli, kun ruoka ei oikein Onni-pojalleni maistunut. Tuli sunnuntaiaamu ja Onni vain nyrpisteli nenäänsä - ruokaa meni ihan pieni murunen. Mamma lähti huolestuneena töihin ja sieltä palattuaan tarjoili jälleen ruokaa. Broilerin jauhelihaa meni hiukan paremmin. Sitten päädyttiinkin jälleen etsimään ruisku kaapista. Onnille annettiin sunnuntain aikana ruiskulla laktoosittoman maidon ja babypateen sekoitusta. Maanantai meni vaihtelevasti - lupaavasti jo päiväruoka meni kaikki. Iltaruoka niukemmin ja ruiskulla mamma antoi lisäruokaa ja nestettä. Mamma arveli, että Onnilla on varmaan lievä mahatauti ja olo on huonovointinen, jonka vuoksi ruoka ei maita.
Tiistaiaamu ei tuonut uutta ruokailukuvioon, vaan edelleen Onni kieltäytyi syömästä. Hiekkalaatikosta löytyi pieni löysä uloste, jonka mamma arveli olevan Onnin. Paino, joka oli noussut niin hienosti, laski vuorokaudessa 25g, tosin maanantai-iltana paino oli jo noussut takaisin ollen 1350g 11- viikoispäivän kunniaksi.

 Tiistaina mamma oli sitten jo niin huolissaan, että päätti kiikuttaa Onnin lääkäriin. Siellä todettiin, että Onni oli aika hyväkuntoinen, vain lievää nestevajetta. Verikokeissa oli kuitenkin outoa löydöstä, jonka eläinlääkäri tulkitsi anemiaksi. Sitten huoli vasta heräsikin. Onni sai siellä nesteytystä ja oli kuulemma syönyt lusikasta AD toipumisruokaa. Illansuussa mamma haki Onnin takaisin kotiin. Olin niin iloinen, kun näin poikani tulevan ja sitten päätinkin aloittaa pesu-hellittelyhetken...

 Onni söi vielä keskiviikkona ruokaa tavanomaista huonommin. Mamma antoi toipilasruokaa maitoon sekoitettuna ruiskulla. Tänään sitten alkoi ruoka maittaa ja illalla meni koko annos lautaselta. Illalla painokin ylitti 1.4kg rajan - ollen 1413g! Niin kyllähän se jokin mahapöpö meihin iski - niin Onniin kuin minuunkin. Tiistaina oli takakarvani ihan ripulisotkussa - aika noloa -  mamma niitä sitten yritti pestä ja kampailla puhtaaksi ja minä murisin. Anteeksi mamma murinani, mutta en pidä oikein vesipesusta ja kun nolottikin niin paljon. Sain muuten myös ruiskulla toipilasmaitolitkua, ei se ruoka minullekaan oikein pariin päivään maistunut. Tänään on jo hyvä päivä ja olen myös toipumassa. Itse olen ollut aika väsynyt, mutta huolimatta huonosta olosta Onni oli leikkisä koko ajan ja mennä riekkui - tosin totesimme mamman kanssa äskettäin, että vauhdin määrä on kyllä tänään lisääntynyt alkuviikkoon verrattuna sittenkin- Onni nimittäin kiipesi verhoja pitkin ylös! - mammaa se onneksi hymyilytti tällä kertaa: totesi, että taitaa olla Onni jo terve. Huomasin kuinka helpottunut mammakin oli - olihan se ollut koko viikon ihan huolesta sykkyrällä - olen minä sen huomannut ja huolestuin sitten itsekin! Nyt jo hymyilyttää...

Pirteä Onni-poikani - olet niin rakas!

11-viikkoa ja vauhti on ihan hurjaa...

Onni 11- viikkoa

Yksin...

...kaksin....

.....kolmisin....

.... ja me kaikki.

Herkkää..

Takana 10 viikkoa - edessä.........

Onni täytti maanantaina 10 viikkoa

Olisihan se pitänyt arvata, että kun mamman kesäloma loppui, niin ei sillä sitten riittänyt aikaa auttaa meikäläistä sen vertaa, että olisimme saaneet Onnista ihan juurikin 10-viikkoiskuvan. Yllä Onni poseraa edellisenä päivänä ja alla olevissa kuvissa sitten 10viikkoa 2päivää ikäisenä. Muuten mamma kyllä heiluu ahkerasti kameran kanssa, mutta eipäs sitten juuri oikeana päivänä. Onneksi edes suurinpiirtein!

Onni on nyt valloittanut koko talon. Ylimmästä alimpaan kerrokseen. Ylimmästä kerroksesta Onni bongasi ihanan pienen korituolin. Korituolissa minäkin joskus makoilen, ylhäällä ihan rauhassa. Harmiksemme kiva piilokäytävämme tukittiin - tukkivat taas ensiksi sen verran huonosti, että minä ja Helmi tukkeen siirsimme sivuun. Onni ja Iivari sitten loikkivat piilokäytävään innoissaan mamman suureksi harmiksi. Ei mennyt kauaakaan, kun isäntä mamman kehoituksesta teki tukkeesta kissojen kestävän. Pöh - kaikki kiva kielletään ja estetään!

Onni on ahkera leikkijä. Sulat saalistetaan ja suolistetaan, paimensukuisten alamaistenikin lelut kelpaavat, Iivari on huippukiva lelu, kiipeilypuut ovat kertakaikkisen makeita...

Jahas ja Onni selvästikin julkurimaisesti miettii seuraavaa juttua...

.. kimppuun...

Onnista on kasvanut aikamoinen kissapainija. Ei jää pieni poika enää alakynteen. Reippaasti vaan isomman niskaan, hampaat käyttöön ja ravistuksia. No kyllä Onnikin joutuu alimmaisen osaan tyytymään ja kiljumaan välillä armahdusta...

... ei siis kannata isotella ennen aikojaan.

Minähän olen edelleen tunnollinen äiti-kissa. vaivihkaa Onnia imettelen ja pesen ja puunailen. Olen saanut mammaa hämättyä aika pitkään. Se jo luuli etten enää imetä Onnia, mutta erehtyipähän pahemman kerran. Jouduimme kuitenkin yllätetyksi yhtenä päivänä. Onni toki syö oikein reippaita annoksia kiinteää ruokaa aamulla, päivällä ja illalla. lautaseltä löytyy Animondan Baby pateeta, Animondan kitteniä, broilerin jauhelihaa ja kermaviiliä titenkin höysteenä - kyllä jämät sitten maistuvatkin hyvälle. Toisinaan ei jää mitään jämiä, kun Onni ahmii kaiken itse - mamman avustuksella. Painoa pikkumiehelle on kertynyt 1210g!

Jäin sitten kiinni myös kielletyistä puuhista. Siis oli ymmärtänyt, että vain Onnin varpaat piti jättää rauhaan ylenmääräiseltä pesemiseltä. Niinhän minä jätinkin. Mutta, Onnille tuli pieni haava vasemman korvalehden reunaan. Pakkohan sitä oli alkaa putsailemaan. Mamma putsasi sitä Betadinella ja ihmetteli, kun ei se parane. Pohti ja katseli ja puhdisti ja laittoi Bacibactiakin. Sitten innoissani putsasin korvalehteä vähän kovatassuisesti - Onni vinkaisi ja mamma riensi katsomaan. Huomasi, että olin syyllinen..... moitteethan siitä tietenkin sain!

Tottakai Onnin turkista tulee pitää hyvää huolta ja kun tuo korvalehtikin on tuossa sopivasti... Lupaan yrittää pestä hillitymmin...

Onni on joka tapauksessa vauhdikas poika. Ylimmästä kerroksesta alimpaan asti - ai niin alimpaan ei nyt pääsekään, kun rappusiin on laitettu väliaikainen seinä remontin vuoksi... No kyllä meille kaksi kerrosta riittää..