Helteisesti Hyvinkäällä kansainvälisessä Rotukissanäyttelyssä 11.6.2011
Minähän olen kohta oikein näytelmäesiintyjäkonkari. Nimittäin helteisen lauantain puitteissa pääsin jälleen esiintymään kansaivälisessä kissanäytelmässä Hyvinkäällä. Jo tuttuun tapaan matkaseuraksi liittyivät Enni-siskoni ja Samu-veljeni. Tällä kerralla autoon pakattiin boksissaan myös Arttu, joka on iso.. jotain enoni - upea punainen 7 vuotias herrasmies. Onneksi ajelumatka oli tällä kerralla hieman lyhyempi, vaikkei meillä autossa mitään hätää ollutkaan - ilmastointi toimi hyvin. Saunamainen ilmanala iski vastaan, kun boksini nostettiin autosta ulos ja siirryimme näytelmähalliin. Huh hellettä - tuumasin!
Kasvattaja-mummini oli onneksi ottanut mukaan tuulettimen, josta puhalsi häkkiin virkistävä tuuli. Lisäksi alustamme alle sujautettiin "kylmä-kalle", joten ihan leppoisaahan häkissä oli makoilla, pyöriskellä, kelliä - siis ihan kaikenlaisia pyörähdyksiä esitin yleisölle.
Leikkiäkin täytyi välillä.
Eläinlääkärin liukas pöytä meinasi jälleen viedä jalat alta ja muistin ilmaista moisesta mielipiteeni - no katsoi se kuitenkin korvani ja hampaani. Luulekohan ne minua hevoseksi, kun aina haluavat nähdä hampaani!
Itse näytelmähetkellä meinasi ruveta jänskättämään. Mamman venytysyritys jäi aikalailla yritykseksi: tuomaritäti minut sitten kertaalleen venytti ja totesi runkoni hyvän mittaiseksi. Sitten se käänteli ja pyöritteli minua. Kaappasi kainaloonsa ja siinä sitten kököttelin esiintymispöydällä tuomaratädin kainalossa istuskellen tovin. Välillä kyllä suunnittelin lähteväni takaisin mamman kainaloon, mutta täti se vaan höpötteli jotain tanskaksi korvaani, välillä vähän pusuttelikin ja kirjoitteli erilaisia koukeroita paperiin, jonka loppuosaan kirjaili sitten ratkeisevat kirjaimet CAC!
Näytelmätuomarini Lone Lund arvosti esiintymiseni sertin arvoiseksi ! Mutta kertoili sitten mammalle ja yleisölle, että olen nuori tyttö ja kehittymiseni on vielä kesken. Minun pitää kuulemma kasvaa ja kerätä massaa sekä esiintymisrohkeutta ennenkuin pärjään ylemmissä näytelmäluokissa. Muuten hän kyllä piti minusta - jä häkille päästyäni myhäilinkin tyytyväisenä :)
Minä ja toinen sertini. Jos sitten joskus saisin kolmannen, pääsisin näyttelemään Champion -lavalle.
Kasvattaja-mummini ja mamma jutustelivat jatkosuunnitelmista, mutta minä tyttö se vain nautiskelin viileän kallen päällä puhaltimen puhaltaessa leppeää kesätuulta häkkiini. Jaa, että perjantainamit loppuvat lähiaikoina, että sydäntutkimuksia ja verikokeita tiedossa, että musta-valkoinen poikakin jo valittuna - eikä minulta ole kysytty mitään!!! En nyt kuitenkaan jaksanut ottaa kantaa - kyllä minä luotan omieni harkintakykyyn! Vähän kyllä kiinnostaisi enemmän tuo musta-valkoinen poika - kuka, mikä, missä, milloin?? - täytyy muistaa kotona kuulostella mamman puheluita tarkemmin.
Palkinnoksi upeasta päivästä sain valeriaana- sydämen - ahhhh... ihanaaaaaa....
Enni-siskoni oleili viereisessä häkissä
Enni-siskoni
Samu-veljeni, myös sertin arvoinen esitys.
