Viikon ikäinen Onni
Viikkoni vierähti aikamoisessa tunnemylleryksessä, väsymyksessä, huolessa joka vähitellen alkoi muuttua äitiyden onneksi. Maanantaina 13.5 poikani täytti viikon!
Kriittisin aika oli mamman kertoman mukaan nyt ohitettu. Mammakin jo hymyili ja hellästi silitteli poikaani silminnähden ylpeänä. Ylpeä olen minäkin - poika on komea. Hienot isot norskikorvat, kaunis pää. Valkoiset sukat jaloissa ja valkoinen hännänpää - ja häntä on pitkä!
Kyllä tätä kelpaa esitellä. Painoakin aamulla oli jo 126g ja kun viikon ikä klo 17.16 täyttyi oli painoa kertynyt 139g. Poika melkein kaksinkertaisti painonsa viikossa kuten kuuluukin. Hemmo-iskäkin siellä on pojan puolesta jänskättänyt ja mieluisaa oli kertoa uusimmat kuulumiset hänellekin.
Koko huolestuttavan edellisen viikon ajan oli pentuaitauksen takana kaksi uskollista ystävää minua, poikaa ja mammaa tsemppaamassa. Toinen heistä oli paimensukuinen alamaiseni, koiralauman ehdoton ykkösnarttu, vanhin ja viisain Viisas Musta. Hän makoili pentuaidan takana ja huokaili. Hän itseoikeutetusti pääsi kurkistamaan pentulaatikkoon ihan ensimmäisenä. Mamma tietenkin unohti ikuistaa hellän hetken. Myös puolisiskoni Helmi pääsi kurkistamaan pentuboksiin, kun puoliveljelleen oli ikää kertynyt viikko. Kerrankin Helmikin oli ihan hiljaa...
Tänään Onni on 1vko1pv ikäinen ja painoa on kertynyt 159g - poikahan pulskistuu! Minä en juurikaan malta poikani luota poistua. Ihan hetkeksi vain, kun pitää käydä pentuhuoneen ulkopuolella vessa-asioilla tai juomassa vettä tippuvasta vesihanasta. Viime yön saimme jo viettää pentuhuoneessa kahdestaan - mamma uskalsi siirtyä takaisin viereiseen huoneeseen nukkumaan. Me pärjätään kyllä!
Niin paljon rakkautta mahtuu pieneen sydämeen....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti