Kevät tuli aikaisin....
Tulipa kevät tänäkin vuonna. No eipä sitä talvea voi sanoa juuri olleen. Lunta näkyi ikkunasta katsellen olleen maassa muutaman hetken. Pakkaskausikin jäi lyhyeksi, joten tassuvarpaani eivät tänä vuonna ehtineet kovinkaan palella täällä 30-luvun harvassa hirsitalossa - sanoisimpa oikeassa "hollitallissa". Nyt on ihana nautiskella, kun keväinen aurinko paistaa ja lämmittää suosikki makuupaikkaani.
Varma kevään merkki on kärpäset - kevät ja kärpäset, kesä ja hyttyset - eikös se näin mennyt? Tänä keväänä ensimmäinen kärpänen tupsahti keittiön ikkunalaudalle jo maaliskuun puolivälissä. Ihan oikein kertoilivat, että aikainen kevät. Helmi ja Iivari sen bongasivat ja sitten mentiin.....
Kevään saapumisen kunniaksi mamma päätti kaivella kaapin uumenista punnitustarvikkeet esiin. Istutteli meidät vuorotellen ämpäriin punnitusta varten - paitsi minut. Päätin hiukan tankata ettei vaan vaaka näytä minun pudottaneen painoa. Mutta mamma mokoma totesi, että enhän taida mahtua edes ämpäriin, jään vielä pian jumiin, - heh-heh - ei naurattanut minua lainkaan. Ettäs kehtaakin! Sihahdin mielessäni kiukkuisen vastineen - "mitäs leikkautit minut!"
Joten en siis päässyt ämpäriin - painoani vain arvaillaan. Helmi painoi 4.4kg, rakas Onni-poikani 4.5kg ja Iivari 4.9kg. Kuulostaa sopivalta sakilta.
Harvoin olemme näin rauhassa kiipeilypuun oksilla, varsinkaan samaan aikaan. Sopivasti osui mamma kameran kanssa, kun kerrankin.... Minä Saaga ylimpänä, sitten Onni-poikani, Iivari ja Helmi alimmalla oksalla.
Kiipeilypuun pesissä toisinaan uinailemme
Onnimaisesti......
Helmimäisesti.......
... jopa tassut kohti kattoa - hupsu Helmi
Sängynvalloittajat - niitähän meiltä löytyy. Harvemmin me kissat kuitenkaan. Yleensä sangynvaltaajina ovat paimensukuiset alamaisemme. Niistäkin lähinnä Viisas Musta tai Pehmo-Nalle.
Sohvat ja nojatuolit ovat enemmän meidän makuumme.
Onni ja Iivari sohvalla...
Onni ja Iivari nojatuolissa...
Ja, kun oikein haluaa rentoutua, on parasta häätää kaveri muualle makoilemaan ja vallata koko tuoli.
Onni-pojastani on kasvanut viehättävä nuori mies - ja ihan oikea sylikissa. Mamma on iloinen, kun edes yksi meistä haluaa käpertyä päiväunille syliin ja kehräillä tyytyväisenä. Onnihan on alusta- pikkuruisesta vastasyntyneestä - alkaen ollut mamman silmäterä. Taisivat luoda "sylisiteen" heti ensimmäisistä tunneista, päivistä alkaen...
Laumamme toinen selviytymisihme - siis Onni-poikani lisäksi - on Lumottu -pentueen Lumottu Hetki! Kyllä oli mahtavaa nähdä, että tämä nykyään Terraksi kutsuttu "lattarinta pentu" on kasvanut kauniiksi neitokaiseksi, joka juoksee, leikkii, hyppii, telmii, riehuu ihan normaalin koiranpennun tavoin. Ihmeiden aika ei ole ohi!
Terra kävi Okta emänsä kanssa vierailulla. Terra ja Nukkavieru riekkuivat pihalla - onneksi oli hippunen lunta maassa.
Totesin, että kevättä on rinnassa muillakin. Pentuhuoneeseen tuli vierailulle Tiida, joka on meidän Viisaan Mustan tyttärentytär. Tiida kävi treffeillä Raisun kanssa ja neljä viikkoa täällä jännäiltiin tuottiko treffit toivotun tuloksen. Tiida ei paljon vinkkejä antanut salaisuudestaan: vähän oli väsyneempi, mutta siinä kaikki. Alkuviikosta onneksi tiineysultra paljasti masuasukkeja olevan kasvamassa. Toukokuun puolivälissä täällä koetaan jälleen syntymän ihme.
On täällä lemmenkujerruksia muitakin kuultu. Iivari lauleli serenadeja hyvin moniäänisesti ja monisäkeisesti Helmille. Helmi vastaili kuristen. Vielä saamme jännäillä lauloiko Iivari oikeat sävelet.
Mikäli sävelet sointuivat Helmin kurinoihin, olisi Haaveita tiedossa kesäkuun alkupuolella. Olen vähän sitä mieltä, ettei me Nenukan tytöt kuitenkaan olla ihan niin "helppoja" - muistelempa vain omia sulhastapaamisiani ;)
Paimensukuisilla alamaisillani on ollut ihan omat kevättalviset juttunsa.
Meidän Pehmo-Nalle vietti 3.3.2014 synttäreitä. Poika täytti jo 7- vuotta. Onnea pehmikselle!
Viisas Musta oli aika pettynyt, kun talvi oli niin niukkaluminen. Epätoivoisena se vielä metsälenkillä pyöriskeli talven viimeisissä lumenrippeissä karvansa märiksi.
Nyttemmin on tyytyminen poseeraamaan vain keväisesti sammaloituneella kivellä ja nuuskuttelemaan keväistyneen metsän tuoksuja.
Niehku-ystävälläni oli puolestaan pari viikoa sitten jännät paikat. Niehku pääsi kokeilemaan nautapaimennusta. Lammaspaimennuksessa toissavuonna sujui ihan kivasti kuulemma. Naudat olivatkin sitten vähän kovempi juttu. Niehku-ystäväni oli ollut hieman sitä mieltä, että mamma voisi hoitaa paimennushommat ihan itse. Muodon vuoksi vähän välillä käveli nautojen perässä, mutta mieluiten mamman vieressä tai jopa takana....
Paimennuksen jälkeen olikin suihkun vuoro - tässä sitten söpöillään suihkunraikkaana. Minun tarkka nenäni kyllä haistoi suihkun jälkeenkin vielä outoja hajuja.... yök!
Ja Nukkavieru puuhastelee myös omia juttujaan."Miten niin muka olen käynyt kissan hiekkalaatikolla?"
Nuorisoa täytyy pitää silmällä. Kunhan pysyvät minusta loitommalla, sujuu ihan hyvin. Jokapäivä ne kuitenkin kokeilevat onneaan ja hyppäävät niskaani, häntähuiskaani, nenälleni - ja silloin kyllä kiroilen kaikkea muuta kuin ladymaisesti. Miten ne voikin olla niin kovapäisen oppimattomia - olen mielestäni tehnyt jo niin monta kertaa selväksi mielipiteeni moisesta touhusta, että pitäisi jo ymmärtää!
Uteliaana...
Onnilla on keltainen pallo Pääsiäisen kunniaksi....
Helmi sievistelee Pääsiäiskukan kera...
Iivari komeilee...
... ja peseytyy juhlapyhiä varten....
Hyvää Pääsiäistä!
