Excellent Helmi...

Näyttelystä kuultua.....


Perjantai-iltana aavistelinkin, että jompikumpi meistä on matkailemassa lauantaina jonnekin. Mamma pakkaili selvästi kissatavaroita reppuun, kanniskeli matkaboksimme eteiseen ja kaiveli paperipinojen alta rekisterikirjan....

Lauantaiaamuna totesin osuneeni oikeaan mamman sujauttaessa pahaa aavistamattoman hömelömme boksiin. Mamma sitten minulle huikkaili, että Helmi lähtee esiintymiskeikalle Helsinkiin. Jaahas, ja minä en siis kelvannut.... Kuulemma minunkin vuoroni tulee taas joskus, jos nyt ensin ne poika-asiat saataisiin järjestykseen -*syvä huokaus*

Samu-veljeni liittyi matkaseuralaiseksi Riihimäeltä ja näyttelyssä oli ollut paikalla myös Helmin Hemmo-isä. Yhteinen serkkummekin oli ollut esiintymässä, Leoline kissalan kasvatti.

Esiintymispaikalla Helmin vastapäisessä näyttelyhäkissä oli kuulemma asustanut aikamoimen sekopää 4kk ikäinen siperiankissa tyttö - se oli huutanut ja sähissyt ja murissut ja kiertänyt häkkiä takaperin ympäri hurjaa vauhtia. Jos oli ollut mamma ihmeissään, niin Helmi- pieni vasta menoa olikin katsellut silmät suurina. Oli vähän jänskättänyt moinen otus. Onneksi se oli rauhoittunut ja Helmikin saattoi rentoutua omassa tilassaan.

Olen niin ylpeä Helmi-siskostani ...

Helmi oli esiintynyt oikein kauniisti, antanut mamman venyttää ja tuomaripöydälläkin oli ollut reipas tuomarin käännellessä ja pöyhiessä joka puolelta. Arvostelukin oli excellent ja Helmi pääsi mukaan värin parhaan valintaan. Sen oli kuitenkin vienyt nimiinsä kaunis sinikilpikonna-tyttö. Sitten tuomari pyysi Helmin vielä tuomarin parhaan valintaan - sen sitten puolestaan vei Helmin nenän edestä sinivalkea norski-poika. Mutta olen niin ylpeä siskostani!

 Helmi sai siis EX 1 nuorten luokassa!

"Medium to large type - nice propotion. Nice tringl. Ex profile & good chin. Ex eyes. Ex set ears, nice size. Coat ex quality & presentatioin. Well prep. Tail nice lenght. Ex condition. Really nice female. Promising." - tuomarina Geir Edvardsen Norjasta  

VAU!

Enkä tietenkään muistanut Helmille kertoa, että ruusuketta ei kuulu haistella, maistella, pureskella....


Samu-veljeni on myös reipastunut näyttelyissä ja kyllä hän oli ollut muhkea turkissaan- Samu oli saanut kolmanen sertinsä  ja valmistui....premioriksi!

Samu, FI Nenukan Sword Dance

Sitten vielä Helmin Hemmo -isä sai nyt uudessa kilpailuluokassaan ensimäisen sertinsä hienon arvostelun siivittämänä.

Hemmo, GIC Mototaasun Viehkeä Veijari

Minä sensijaan vietin perinteistä lauantai päivää kotona. Vahdin paimensukuisten alamaisteni puuhastelua, väistelin imuria ja lattialuuttua, kiipeilin puuni yläpedille rouskuttelemaan raksujani, välillä uinailin päikkärit sekä odottelin Helmi ja mamman kotiutumista.

Riemukas hetki koitti, kun näytelmäkävijät saapuivat kotiin - Helmi ulos boksista ja sitten mentiin vauhdilla ......

Me ihan vaan leikillään....

Joskus täytyy vähän hauskuuttaa yleisöä...

Meillä on Helmin kanssa ollut oikein mukava kesä. Olemme leikkiä rallatelleet oikein sydämen kyllyydestä. Toki edelleen olen sitä mieltä, että yöllä mielummin nukkuisin, kun taas Helmin mielestä se on juuri oikea hetkia seikkailuille ja kissamaiselle elämälle. Aamulla sitten mamma on ollut useamman kerran ihmeissään öisien puuhasteluidemme tuloksesta - ja kaikkihan menee tietenkin Helmin piikkiin. Kukkaruukkuja on löytynyt lattialta, vessapaperirullia on ollut leviteltyinä samoin keittiön käsipaperirullia. Helmi hallitsee myös laatikoiden ja ovien avaamisen - joten tavaroita on sen mukaisesti levitelty vääriin paikkoihin.... Ja minä vain seurailen puuhastelua!

Päivisin uinailemme pitkiä päiväunia useammankin kerran päivän mittaan. Mutta välillä alkaa taas leikkimieli kutkuttaa - vauhtia ei leikeistämme puutu.

Pari päivää sitten Helmi kuljeskeli perässäni, hyppelehti niskaani, nykäisi hännästäni, takakoivestani, niskavilloistani - hypähti sohvallekin perääni ja päätti aloittaa kissamaisen leikkitappelun. Aikamme mätkimme toisiamme tassuilla, siis ihan nyrkkeilymatsin tapaan. Mamma oli ehtinyt kamerankin hakea ja ikuistaa hauskanpitoamme kuvin - no kyllä me aika hurjilta näytimmekin!

Eikös me ollakin hurrrrrrjan vihaisen näköisiä..... petoja... saithan mamma varmasti hyvät kuvat meistä!

Leikkinahistelumme päätteeksi suunnittelimme molemmat asettuvamme juuri pestyn maton päälle nukkumaan, mutta Helmi tietenkin levittäytyi vallaten koko tuolin, jonka päälle matto oli laitettu - "no vallatkoon", ajattelin ja hipsin toisaalle...

Helmillä on muutenkin taipumus seurailla minua mielipaikkoihini - mokomakin pikkuhäirikkö

Vitriinikaapin päälle, jonka olin vastikään oivaltanut oikein mukavan rauhalliseksi uinailu-ja tähystyspaikaksi...

...Kiipeilypuuhuni - en saa enää rauhassa mutustella raksujanikaan yläpedissä....

.. Ja näin Helmi valtasi jälleen paikkani...

...Pysykin nyt sitten siellä, minä makoilen täällä sohvalla.

No yhtenä päivänä sentään sain makoilla kiipeilypuuni oksalla ihan rauhassa ja katsella mitä paimensukuiset alamaiseni puuhastelivat - makoilin rennosti...

Kaikille oli annettu makoisat puruluut. Isot koirulit tietenkin ahmivat omansa pikavauhtia, mutta tuo Nukkavieru mutusteli omaansa piiitkän aikaa - toiset seurasivat vieressä, josko pentu jättäisi vielä heillekin jotain syötävää.

Pehmo-Nalle sai sitten jollain ihmeen konstilla huijattua Niehku-ystäväni putsaamaan silmärähmänsä. Tätä hommaa ei Niehku-ystäväni ole aiemmin suostunut tekemään vaan se on perinteisesti ollut Viisaan Mustan tehtävä - luonnollisesti Pehmo-Nallen äityliininä. Ihmeiden aika ei siis paimensukuisillakaan ole vielä ohi!

Pihalla ne ovat viettäneet kesäisiä päiviä Tänä kesänä tosin enemmän vesisateessa kuin auringossa, eikä helteestäkään ollut haittaa....

Pihalla ovat kirmailleet, kaivaneet kuoppia, pureksineet oksia, kaivaneet esiin kiviä ja lasinpaloja, matoja ja multakokkareita - tai ehkä ei pidä yleistää. Tuota kaikkea on lähinnä tehnyt Nukkavieru ja Niehku-ystäväni on vain vähän auttanut kuoppien kaivamisessa. Muut ovat makoilleet lahnoina pitkin pihaa. Nukkavieru onkin aina ihan multainen ja kurainen - kaiketi sen vuoksi mamma suunnitteli Nukkavierun uittamista. Kahlasi se sen verran, että mahanalus kastui, mutta eipä halunnut uimaan. Eipähän täällä muutkaan karvatassut ui!

Niehku-ystäväni on joutunut viettämään kesän rauhallisin ottein, kun ensin oli tassu kipeä ja sitten iski valeraskaus ja sitten vielä steriloitiin - ihan on ystävääni käynyt sääliksi.

Onneksi kuitenkin Niehku-ystäväni upea häntä on pennutuksen aikaansaaman karvattomuuden jälkeen palautunut entistä upeammaksi. Kyllä meillä onkin upeat hännät - Niehku-ystävällä ja minulla - niin ja Helmilläkin.

Aivan mielettömän upea mielestäni

Ja tämä Helmi taas on välillä niin ällöttävän söpö..

 Ja täällä meno jatkuu.... kohta hyökkään......