Kehräillen tutkimuksissa....
Toissa päivänä pääsin jälleen automatkailemaan ja tällä kertaa suuntasimme Lahteen eläinlääkäriasemalle terveystarkastuksiin. Kotona mamma oli jo pari päivää ääneenkin pohdiskellut, että mitenköhän tuo Saaga oikein pysyy paikallaan, pureekohan se tai ....? Kuuntelin korvat pystyssä moista päivittelyä ja vähän jo ehdin itsekin ihmetellä, että mihinköhän se mamma minua on viemässä. Vielä lähtiessämmekin mamma huikkasi Niehku-ystävälleni, että olethan muistanut opettaa Saagalle, että eläinlääkärissä ollaan nätisti - siis minähän olen aina nätisti!
Boksissani makoilin jälleen koko automatkan ihan hissukseen ja perillä totesin, että kasvattaja-mumminikin on paikalla. Siellä sitten odottelimme vuoroamme, kun lääkärisetä oli aikatauluistaan myöhässä. Aikani kuluksi vähän söpöstelin boksissani, pyöriskelin ja aloittelin kehruuni. Kävipä yksi eläintenhoitajakin minua ihastelemassa ja näyttämässä mammalle kuinka juuri yksi kissa oli purrut sormeen - "olipa huonosti käyttäytyvä", tuumailin.
Vihdoin eläinlääkärisetä kutsui Saagan tutkimushuoneeseen - siis minut!. Niin kivasti setä heti minulle jutteli ja kutitteli leuan alta ja korvan juuresta, että ihan pakko oli kehrätä oikein kuuluvasti. Mummi hätkähdytti minut vesihanan avaamalla ja niin saatiin kehruuni siksi ajaksi taukoamaan, että sydänäänet saatiin kuunneltua. Sitten sain jatkaa hyristelyä ja mikäpä siinä oli hyristellessä. Oikeasta kainalosta ajeltiin vähän karvoja pois, loput karvani sitten sotkettiin kylmällä geelillä ja jokin pieni anturi kutitteli, kun laitteen kuvaruudulla näkyi sydämeni rakenteet ja virtaukset. Kehräillen koko ajan olin ihan kauniisti paikallani ja tuijottelin kiinnostuneena kuvaruudun näkymiä.... lääkärisetä oli oikein ilahtunut ja saikin tutkimuksen nopeasti tehtyä. Kyllä minua kehuttiin ja kehräsin entistä lujempaa....
Sydämen ultraäänitutkimuksen jälkeen oikeaan etutassuuni laitettiin kiristävä lenksu ja pistettiin neulalla, jonka jälkeen putkeen tipahteli verinäytteeni. Minä vain kehräsin ja pidin tassuni aivan paikallaan. Mamma oli jälleen varautunut pitämään kiinni murisevan sähisevästä kissapedosta, mutta minähän en ole sellainen! Lopuksi pistettiin vielä rokotuspiikki takakankkuuni ja kehräily jatkui....
Poislähtiessämme minua ihaillut eläintenhoitaja tuli vielä hämmästelemään, että kehräänkö tosiaan edelleen.... Kyllä mamma oli ylpeä minusta!
Minullapa oli taka-ajatuksena: kun nyt testit saatiin tehtyä, niin kuulen ehkä lisää tuosta salaperäisesti komeasta musta valkoisesta Oskarista, joten päätin osoittaa kaiken rohkeuteni ja upean luonteeni.
Mutta höh.. en päässytkään suoraan kotiin ihastelemaan Oskarin kuvia vaan päädyin kasvattajani luokse pentukotiini "kissamörköjen" keskelle. Niiden ääniä kuunnellessani oli ihan pakko vähän sihistellä ja murahdella - no ainakin muodon vuoksi. Sitä paitsi olen niin tottunut koiramaiseen menoon, että kissamaiset jutut ovat vähän päässeet unohtumaan. Kun sitten aikanaan kuulemma menen moneksi viikoksi kasvattajani luokse niitä kissavauvojani synnyttämään ja hoitamaan, niin on hyvä etukäteen vähän muistutella kissajuttuja mieleen.. Siis, jos nyt ensin pääsisin sitä Oskaria tapaamaan!
Minulle oli varttuna oma sviitti, jonka ikkunalaudalta oli paljon huikeammat näkymät kuin kotona. Ihan jo aloin viihtyä ja kotiutua, ruokakin maittoi. Kasvattaja-mummini kävi minua ahkerasti leikittämässä. Nepokin kävi minua moikkaamassa ja Enni-siskonikin livahti huoneeseen - huh molemmat luulimme näkevämme mörön! Oli kyllä aika jänskättävää kuunnella muiden kissojen ääniä ja nuuskutella kissamaisia hajuja.
Tutussa mökissä - oiva tähystelypaikka...
Tänään mamma tuli hakemaan minut takaisin kotiin. Kotia ei kyllä voita mikään - tallella olivat Niehku-ystäväni, Viisas musta ja Pehmo-Nalle - siis kaikki paimensukuiset alamaiseni! Jälleennäkemisen riemua :)
Ja mamma paljasti vihdoin suuren salaisuuden nähtäväkseni kuvina: tuleva sulhaseni on GIC FI*Suvipäivän Oskari O - ihan ihastuksesta mykistyin. Upea!
Meidän molempien terveystarkastustulokset ovat kunnossa: HCM neg, FeLV, FIV neg ja GSD IV N/N, veriryhmä A
Joten tassujen vipatusta odotellessa ja Oskarista uneksien... niin Oskarin ja minun yhteiskuvia voi ihailla kasvattajani Nenukan- kissala sivuilla!
