Jouluaattoaamu valkeni kirpeän hyytävässä pakkassäässä. Sisällä talossakin oli niin jäätävää, että tassuja paleli ja viiksikarvatkin melkein jäätyi; vanhassa talossa tuntuu vetävän kaikista ovista ja ikkunoista. Onneksi Niehku ystävälläni on lämmin ja pehmeä turkki. Siinä sitten vierekkäin makoilimme ja uneksimme joulusta pehmeällä matolla ja minulla oli niin pehmoinen päänalunen...
Minä ja Niehkuni...
Koska minä en halua toimia päänalusena, päätti Niehku jatkaa unia oma pehmolelunsa kuonon alla...
Ja viisas musta taas lainaili petini syrjää... Pehmo-Nalle murjotti jossain pöydän alla.... sen mielestä me muut olimme vieneet kaikki parhaat makoilupaikat tai sitten sillä oli vaan muuten huono aamu!
Mamma näytteli minulle jokin aika sitten kuvaa, jossa törötti joulukuusi ja lupaili, että sellainen meillekin tulee.. Tämä kyllä näyttää aika riisutulta versiolta siihen verrattuna: missäs ne kaikki koristeet on?
Ahaa - ne ei siis olekaan kuusessa valmiina, vaan ne saa mamman kanssa sinne ripustella. Minäkin voisin jonkun pallon...
Täältä alahorisontistakin alkaa näyttää oikein hyvältä. Yhden pallon sain huitaistua pois oksalta - yritin kertoa mammalle, että se oli vähän väärässä kohdassa, joten ripustapa se toiselle oksalle, kiitos :)
Tietenkin kaikkein kaunein pallo ripustettiin ulottumattomiini - tämän mamma toi kuulemma joulutuliaisena sieltä Edinburghista. Toki kuusenhan voisi vetäistä kumoon... sitten ylettyisin kaikiin palloihin!
Tontun kävinkin jo varastamassa pöydältä omiin leikkeihini. Leikki loppui kuitenkin lyhyeen,. kun mamma ilmoitti, ettei tonttuja saa ottaa. Pitää kuulemma olla kiltti pieni kisu, jotta joulupukki tuon lahjuksen jouluaattona - Siis mikähän se pukki on?
Paimensukuiset alamaiseni kehottivat odottelemaan pukkia rauhallisella mielellä riekkumatta. Toisaalta, kun juuri sain tämän kohdan matosta lämmitettyä, niin eipähän tästä tee mieli siirtyäkään pois ja samalla voin tähystellä joulukuusta ja mittailla etäisyyksiä - jos kuitenkin yrittäisin siihen kiivetä.
Pukki olikin niin kiireinen, että paketit tipahtivat vain ovelle. Tai sitten sen porot pelästyivät paimensukuisia poropaimentajiamme. Koska olen hyvin utelias ja rohkea luonteeltani, ennätin ensimmäisenä kaikista tarkastelemaan nysskyköiden sisältöä... Onkohan nämä kaikki minulle, koska olen ollut niin kiltti?
Anna nyt jo se minun uusi viuhkani tänne....
Täytyi tarkistaa, että kaikki paketit varmasti pussista jaettiin.. Koirat saivat luunsa ja pehmolelunsa. Minä sain hiiriperheen ja pari oikein mukavaa saalistettavaa sulkalelua... pojat keräilivät astioita ja vaatteita paketeista ja mamma sai rannekoruunsa kissapalan. Olinkin hieman huolestuneena aiemmin katsellut, että siinä on ollut vain koirapaloja, mutta nyt mamma saa katsella meikäläisen lajikettakin ranteessaan.
Aattoilta hiljeni - pieniä ihmeitä oli koko päivä ollut täynnä.
Joulupäivä valkeni hieman maltillisemmissa pakkaslukemissa. Katselin ikkunasta paimensukuisten riekkumispainimisjuoksentelu- leikkejä pihalla. Mamma pisti koirat riviin ja siinä ne sitten kauniisti hymyilivät, kun mamma niitä kuvasi. Tosin Niehkulla meinasi olla kiire omia juttujaan toheltamaan-- Niehku ei ole kaikkein maltillisemmasta päästä koiria.
Niehkulla oli kiire kaivaa oma jouluomenansa lumijemmasta...
Nere ja Nalle jaksoivat söpöstellä pitkään ja antaumuksella...
Sitten haluan vielä esitellä upean lahjan, jonka mamma sai nuorimman pojan tyttöystävältä. Laura oli piirtänyt meikäläisestä kuvan ihan valokuvamallin mukaan. Tosin en kyllä muista, että minulla olisi ollut valokuvassa tonttuhattua päässä - mutta se on kuulemma taiteilijalle suotavaa vapautta! Joka tapauksessa tämä on kyllä niin meikäläisen näköinen- kaunis :)
Joulutouhut käyvät voimille. Joten on aika käydä uneksimaan kissamaisia unia: " Joulu on pehmoista oloa ja pieniä ihmeitä."
