Suvisia sattumuksia....

 Sattuuhan sitä kaikenlaista - välillä vähemmän toisinaan paljonkin. Tosin minusta meillä kyllä tapahtuu koko ajan hyvinkin runsaasti erilaisia juttuja. Ihan meinaa pienen kissan pää mennä pyörälle. Minä, Saaga, yritän kuitenkin olla ajan hermolla ja pysyä tapahtumien keskipisteessä - kuningattarena itse oikeutetusti. Siis minä olen lauman johtaja; kuvitelkoon joku mitä tapahnasa. Ja tämä joku on kollipoika Iivari. Poika yrittää olla niin mahtavaa ja uskaliasta ja johtavaa ja ja..... ihan olen välillä raivon partaalla moisesta röyhkeydestä. Onneksi kollipoika asettuu kuitenkin ruotuun, kun oikein kiroilen. Kiroilun taidon olen oppinut viimeksi kuluneen vuoden aikana....

 Kyllähän me toki ihan sopuisastikin osataan olla. Lauman johtajana tässä odottelen, että muut saavat syötyä ja toivon vesi kielellä, että jättävät vähän minullekin herkullista kanaa. Tosin, kyllä mamma varmistaa, että minäkin herkkuja välillä saan. En usein, koska olen vieläkin hiukan pyöreä.
Toukokuulla oli huikean lämpimiä ja helteisiä ilmoja - kesä tuli ihan yllättäin. Ikkuna ulos avautui ja me saimme suojaritilän takana nuuhkia kesäisiä pihan tuoksuja. Kiusallisesti ulkopuolella lenteli kärpäsiä, joita olisi ollut kiva pyydystää, mutta ritilä on kissankestävä - ainakin toistaiseksi...

 Olenhan aiemminkin maininnut, että Onni-poikani on aikamoinen vilpertti ja kova kiipeilijä. Hän nyt sitten oivalsi, että yläruudulla pörisevät kärpäset voi kiipeillen käydä pyydystämässä. Mamma ei tätä touhuilua oikein hyvällä katsellut, vaan komenteli pojan alas. Juuri, kun Onni-poikani oli saamassa kärpäsen....

 Sitten alkoi kesäkuu ja mamman jäi lomalle. Jätin tarkoituksella pois sanan kesä. Nimittäin iski suorastaan takatalvi. Eipä muista mamma aiemmin vastaavaa tapahtuneen - tosin kertovat, että heinäkuussa 1982, mutta mammalla on varmaan alkava dementia, kun ei kerran muista... No nyt jokatapauksessa kesäkuun 17. päivänä jasmiinien kukkiessa pihassamme, juhannusviikolla satoi taivaan täydeltä lumiräntää ihan maahan asti. Lämpötila ulkona +2 astetta - tosi kesäistä!
Paimensukuiset alamaiseni tosin olivat hyvinkin ilahtuneita ja nauttivat kesäisestä lumisateesta - olivatkin muuten ainoat tässä talossa, jotka nauttivat!

Ei siinä auttanut muu, kuin hakeutua lämpimälle huovalle uinailemaan...

 Muutenhan sitten pysyttelenkin taas vähän korkeammalla ja ulottumattomissa. Sopivia tähystyspaikkoja onneksi löytyy...
Aavistelinkin maaliskuulla, kun yksi Taikatalvi, Tiida, täällä viikon vietti aikaansa ja kävi aina välillä Raisua treffailemassa, että kevään koittaessa meillä on taas niitä naskalihammashirviöitä lattiatasossa. Ja niinhän siinä kävi. Toukokuun puolivälissä Tiida esitteli omat Keväänsä meille; kaksi poikaa ja yhden tytön. No tällä kerralla niitä on vain kolme, joten eiköhän tästä selvitä.

 Onni-poikani on kyltymättömän utelias. Yhdessä Nukkavierun kanssa se on päivystänyt pentuhuoneen aidan takana toivoen näkevänsä vilauksen Keväistä. Viisas Musta on suorastaan päivät päästään vahtinut huoneeseen menijöitä ja sieltä poistuvia... on niilläkin puuhansa. Onni-poika sai kuin saikin katsekontaktin ja tassutuntuman Kevättaikaan...

 Uteliaisuus palkittiin oikein ruhtinaallisesti, kun mamma päästi Onni-pojan ihan pentuhuoneeseen laatikon laidalle Keväitä ihmettelemään. Siinähän katseli, eikä tainnut muistaa mitä tuleman pitää...

 ... Koitti nimittäin päivä, jolloin pentuhuoneen ovi avautui pidemmäksi aikaa. Pennut pääsivät valtaamaan seuraavan tilan, jossa meitä kissoja sitten olikin neljä vastassa kolmea Kevättä - ylivoima! Siis minäkin menin kurkistelemaan ihan lattiatasoon moisia taapertajia. Onni-poika oikein saatteli joukon peremmälle.....

 ... hieroi tuttavuutta kuonokkain Kevättaian kanssa...

 ... kuten myös Iivari. Kylläpä poikia ainokainen tumma prinsessa kiinnostikin.

 Nukkavieru on sittemmin palkattu leikkitädin rooliin ruokapalkalla. Taitaa kyllä nauttiakin hommastaan, ainakin intoa ja vauhtia riittää..

 Leikkiihän meillä muutkin. Onni ja IIvari pitävät huolen, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Helmi useimmiten liittyy joukkoon. Kolmikko mennä viilettää hurjaa vauhtia ympäri taloa - varsinkin ilta-aika on riekkumisen laatuaikaa. Pojat ei nyt kovin tosissaan ota mittaa toisistaan. Tuo ilmeily on kevyttä verrattuna ilmeisiin, joita minä näyttelen kaikille muille ja eniten ärsyttävälle kollipojalle.

 Iivari on kuitenkin aika hellyttävän söpö. Mamma tykkää Iivarista kovin, kun poika on niin kiltti ja sävyisä luonteeltaan. Ja onhan poika kieltämättä komea...

 Kuten myös Onni-poikani. Tämä poika ilahduttaa mammaa päivittäin käpertymällä syliin kehräten samalla hyvin kuuluvasti ja uinahtaen sitten sylipäikkäreille.

 Onni-poikani, kuten minäkin, pysyttelee myös aina tapahtumien tasalla.

 Iivari puolestaan on pariinkin otteeseen kevään ja alkukesän aikana yrittänyt "kesyttää" Helmi-siskoani. Kollipoika on harjoitellut kauniita serenadejakin, joita laulelee päivittäin. Helmi ei oikein ole lämmennyt pojan aikeille - taitaa laulella vääriä lauluja. Helmi on tainnut ottaa vaarin neuvoistani miten pojat pidetään loitolla. Mamma mokoma on alkanut kutsua meitä Nenukan tyttöjä pihtareiksi. Hitsi vieköön, minä kutsun sitä järkevyydeksi. Ei tuo kissaäitiys nyt mitään ruusuilla tanssimista todellakaan ollut! Välttäköön Helmi vaan, jos pystyy.

 Joten Helmi-siskoni jatkaa kesäisesti söpöillen ja välillä kuristen...

 Juhannusaattoaamuna paistoi hetken aurinko, vaikka kylmää olikin. Paimensukuisista pari oleskeli pihalla.. Niehku-ystäväni riemukkaasti kirmaillen ja Pehmo-Nalle perinteisesti patsaana istuen....

 ... ja kolme paimensukuista alamaista paistatteli päivää sisällä - siis Nukkavieru, Viisas Musta ja Taikatalvi- Tiida

 .. ja tältä näyttävät Taikatalven Keväät - kaikki kolme.

Huomenna 22.6.2014 on meillä synttäripäivä. Niehku-ystäväni täyttää 5-vuotta! Onnea rakas ystävä!

Minä harjottelen tiukkapipoisia ilmeitä kaiken varalle. Tosin viime viikkojen aikana olen ollut paremmalla tuulella. Päätin vihdoinkin antaa mammalle anteeksi viime syksyiset leikkauskoettelemukseni ja muut kärsimykseni - en siis ole pitkävihainen. Olen palannut mamman viereen yöunille, kun kollipoika on laitettu pois makkarista lauleskelemasta. Joten minä pääsin takaisin omalle yösijalleni ja olen siitä superonnellinen. Välillä herätän mamman kehruullani ja samalla pesaisen vähän mamman hiuksia ja hipaisen poskea. Mutta harjoittelen kuitenkin....

Rakastamiemme muumien sanoin toivotamme Hyvää Juhannusta kaikille!

Muumipeikon Juhannusruno

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.
Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.
Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.
Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.
-Tove Jansson

Saaga 4-vuotta!

Saaga juhlii tänään synttäreitä

PALJON ONNEA SAAGALLE!

Onnittelut Saagan siskoille ja veljille myös!

Onni-poikani tänään 1-vuotta!

Haaveeni Tarinan Onni, "Onni"

 Pienen pienestä Onni-pojastani on vuoden aikana kasvanut komea nuorukainen. Olen niin ylpeä ainokaisestani - kyllä hän on silmäteräni, vaikka välillä täytyykin pojalle sihistä ja murista. Täytyyhän sitä nyt kissapoika ruodussa pitää.

 Onni-poikani on vilkas ja energinen tapaus. Ihan vielä ei ole kiipeillyt verhoja pitkin ylös, mutta näen kyllä ilkikurisen vilahduksen silmissä, kun verhoja katsellaan ja mittaillaan matkaa kohti katonrajaa. Kaikki laatikot ja kassit ovat ihan ehdottoman mahtavia juttuja, ne pitää oitis tutkia.

 Onni-poikani osaa rentoutumisen taidon. Nukkuessa kuuluu aika ajoin tyytyväinen hurina, unituhahdukset. Rentoutumispaikaksi käy niin sohva kuin nojatuolikin, kiipeilypuun pesä ja mamman syli. Poikani on varsinainen sylikissa.

 Onni-poikani osaa myös söpöstelyn taidon. Hetkessä katsoja kiedotaan pikkutassun ympärille ja sydän heltyy. Kissapoikaa ei voi kuin rakastaa täysillä!

 Tässä me yhdessä - minä- Saaga ja Onni-poikani

 Onni ja puolisiskonsa Helmi ovat hyviä kavereita. Helmi välillä leikkii ja riekkuu Onnin kanssa hyvinkin vauhdikkaasti - hauskaa riittää.

 Onni-poikani ehdottomasti parhain kaveri on kuitenkin Iivari. Pojilla on ihan omat juttunsa ja juoksukisansa, jolloin juostaan ja hypitään vauhdilla ja korkeallakin. Huvittavaa katseltavaa! Itsehän en enää moiseen riekuntaan lauman pomona alennu.

 Tänään on kuitenkin juhlapäivä. Onni-poikani täyttää juuri näillä minuuteilla 1-vuotta. Tuo pieni 73g painanut pentunen on kasvanut 4.5kg painoiseksi nuoreksi norskipojaksi.

 Onnea Haaveeni Tarinan Onni - sydämen täydeltä! Ja hetken viivähtää muistoissa myös toinen pieni poikani, Tarinan Enkeli-poika.

Me kaikki hurraamme onnittelut Onnille - minä- Saaga. Helmi, Iivari, mamma ja paimensukuiset alamaiset!
"Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain, hyvää syntymäpäivää toivotan. Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain ja paljon onnea vaan...."

Keväisesti....

Kevät tuli aikaisin....

 Tulipa kevät tänäkin vuonna. No eipä sitä talvea voi sanoa juuri olleen. Lunta näkyi ikkunasta katsellen olleen maassa muutaman hetken. Pakkaskausikin jäi lyhyeksi, joten tassuvarpaani eivät tänä vuonna ehtineet kovinkaan palella täällä 30-luvun harvassa hirsitalossa - sanoisimpa oikeassa "hollitallissa". Nyt on ihana nautiskella, kun keväinen aurinko paistaa ja lämmittää suosikki makuupaikkaani.
Varma kevään merkki on kärpäset - kevät ja kärpäset, kesä ja hyttyset - eikös se näin mennyt? Tänä keväänä ensimmäinen kärpänen tupsahti keittiön ikkunalaudalle jo maaliskuun puolivälissä. Ihan oikein kertoilivat, että aikainen kevät. Helmi ja Iivari sen bongasivat ja sitten mentiin.....

 Kevään saapumisen kunniaksi mamma päätti kaivella kaapin uumenista punnitustarvikkeet esiin. Istutteli meidät vuorotellen ämpäriin punnitusta varten - paitsi minut. Päätin hiukan tankata ettei vaan vaaka näytä minun pudottaneen painoa. Mutta mamma mokoma totesi, että enhän taida mahtua edes ämpäriin, jään vielä pian jumiin, - heh-heh - ei naurattanut minua lainkaan. Ettäs kehtaakin! Sihahdin mielessäni kiukkuisen vastineen - "mitäs leikkautit minut!"

 Joten en siis päässyt ämpäriin - painoani vain arvaillaan. Helmi painoi 4.4kg, rakas Onni-poikani 4.5kg ja Iivari 4.9kg. Kuulostaa sopivalta sakilta.

Harvoin olemme näin rauhassa kiipeilypuun oksilla, varsinkaan samaan aikaan. Sopivasti osui mamma kameran kanssa, kun kerrankin.... Minä Saaga ylimpänä, sitten Onni-poikani, Iivari ja Helmi alimmalla oksalla.

 Kiipeilypuun pesissä toisinaan uinailemme

Onnimaisesti......

 Helmimäisesti.......

 ... jopa tassut kohti kattoa - hupsu Helmi

 Sängynvalloittajat - niitähän meiltä löytyy. Harvemmin me kissat kuitenkaan. Yleensä sangynvaltaajina ovat paimensukuiset alamaisemme. Niistäkin lähinnä Viisas Musta tai Pehmo-Nalle.

 Sohvat ja nojatuolit ovat enemmän meidän makuumme.

Onni ja Iivari sohvalla...

 Onni ja Iivari nojatuolissa...

 Ja, kun oikein haluaa rentoutua, on parasta häätää kaveri muualle makoilemaan ja vallata koko tuoli.

 Onni-pojastani on kasvanut viehättävä nuori mies - ja ihan oikea sylikissa. Mamma on iloinen, kun edes yksi meistä haluaa käpertyä päiväunille syliin ja kehräillä tyytyväisenä. Onnihan on alusta- pikkuruisesta vastasyntyneestä - alkaen ollut mamman silmäterä. Taisivat luoda "sylisiteen" heti ensimmäisistä tunneista, päivistä alkaen...

 Laumamme toinen selviytymisihme - siis Onni-poikani lisäksi - on Lumottu -pentueen Lumottu Hetki! Kyllä oli mahtavaa nähdä, että tämä nykyään Terraksi kutsuttu "lattarinta pentu" on kasvanut kauniiksi neitokaiseksi, joka juoksee, leikkii, hyppii, telmii, riehuu ihan normaalin koiranpennun tavoin. Ihmeiden aika ei ole ohi!
Terra kävi Okta emänsä kanssa vierailulla. Terra ja Nukkavieru riekkuivat pihalla - onneksi oli hippunen lunta maassa.

 Totesin, että kevättä on rinnassa muillakin. Pentuhuoneeseen tuli vierailulle Tiida, joka on meidän Viisaan Mustan tyttärentytär. Tiida kävi treffeillä Raisun kanssa ja neljä viikkoa täällä jännäiltiin tuottiko treffit toivotun tuloksen. Tiida ei paljon vinkkejä antanut salaisuudestaan: vähän oli väsyneempi, mutta siinä kaikki. Alkuviikosta onneksi tiineysultra paljasti masuasukkeja olevan kasvamassa. Toukokuun puolivälissä täällä koetaan jälleen syntymän ihme.

 On täällä lemmenkujerruksia muitakin kuultu. Iivari lauleli serenadeja hyvin moniäänisesti ja monisäkeisesti Helmille. Helmi vastaili kuristen. Vielä saamme jännäillä lauloiko Iivari oikeat sävelet.

 Mikäli sävelet sointuivat Helmin kurinoihin, olisi Haaveita tiedossa kesäkuun alkupuolella. Olen vähän sitä mieltä, ettei me Nenukan tytöt kuitenkaan olla ihan niin "helppoja" - muistelempa vain omia sulhastapaamisiani ;)

Paimensukuisilla alamaisillani on ollut ihan omat kevättalviset juttunsa.

Meidän Pehmo-Nalle vietti 3.3.2014 synttäreitä. Poika täytti jo 7- vuotta. Onnea pehmikselle!

 Viisas Musta oli aika pettynyt, kun talvi oli niin niukkaluminen. Epätoivoisena se vielä metsälenkillä pyöriskeli talven viimeisissä lumenrippeissä karvansa märiksi.

 Nyttemmin on tyytyminen poseeraamaan vain keväisesti sammaloituneella kivellä ja nuuskuttelemaan keväistyneen metsän tuoksuja.

 Niehku-ystävälläni oli puolestaan pari viikoa sitten jännät paikat. Niehku pääsi kokeilemaan nautapaimennusta. Lammaspaimennuksessa toissavuonna sujui ihan kivasti kuulemma. Naudat olivatkin sitten vähän kovempi juttu. Niehku-ystäväni oli ollut hieman sitä mieltä, että mamma voisi hoitaa paimennushommat ihan itse. Muodon vuoksi vähän välillä käveli nautojen perässä, mutta mieluiten mamman vieressä tai jopa takana....

Paimennuksen jälkeen olikin suihkun vuoro - tässä sitten söpöillään suihkunraikkaana. Minun tarkka nenäni kyllä haistoi suihkun jälkeenkin vielä outoja hajuja.... yök!

 Ja Nukkavieru puuhastelee myös omia juttujaan."Miten niin muka olen käynyt kissan hiekkalaatikolla?"

Nuorisoa täytyy pitää silmällä. Kunhan pysyvät minusta loitommalla, sujuu ihan hyvin. Jokapäivä ne kuitenkin kokeilevat onneaan ja hyppäävät niskaani, häntähuiskaani, nenälleni - ja silloin kyllä kiroilen kaikkea muuta kuin ladymaisesti. Miten ne voikin olla niin kovapäisen oppimattomia - olen mielestäni tehnyt jo niin monta kertaa selväksi mielipiteeni moisesta touhusta, että pitäisi jo ymmärtää!

 Uteliaana...

 Onnilla on keltainen pallo Pääsiäisen kunniaksi....

 Helmi sievistelee Pääsiäiskukan kera...

 Iivari komeilee...

 ... ja peseytyy juhlapyhiä varten....

Hyvää Pääsiäistä!