Hurjaa hurinaa...
Olen toipunut vihdoinkin leikkauksestani hyvin. Jouduin olemaan Onnista erossa yli kaksi viikkoa. Mamma oli aivan varma, että äidilliset edesottamukset erojakson aikana osin häipyvät. Väärässä oli. Yhtenä iltana mamma havahtui sohvalla istuessaa hurjaan hurinaan - Onni hurisi äänekkäästi ja minä säestin. Mamma ponkaisi katsomaan ja löysi meidät kiipeilypuun alapediltä. Onni oli kaivautuneena mahakarvoihini, hurisi ja leipoi. Minä pesin antaumuksella poikaani ja hurisin. Vähän kyllä nolotti, kun mamma kaivoi kameran esiin....
Onni jäi tyytyväisenä makoilemaan pedille ja jatkamaan iltapesujaan - minä hipsin toisaalle.
Samaisella viikolla täällä pestiin vähän vielä perusteellisemminkin kissoja tai siis Iivari-poika. Olipahan uitettu katti sen jälkeen. Mammalla oli hieman vaikeuksia pesupuuhissa, koska oikea käsi oli muutamaa päivää aiemmin irtisanonut osan toiminnoista. Iivari oli kuitenkin saatava tassuiltaan valkoiseksi, koska näyttely oli tulossa. Mamma manaili, että jäiköhän sitä shampootakin turkkiin, kun oli niin hankala huuhdella. Hoitoainetta ei saanut laitettua. Kuivaili pyyhkeen sisässä vetistä kollia ja puhisi käsiongelmaansa. No tassut näyttivät pesun jälkeen valkoisilta!
Lauantai aamuna Iivarin tassut olivatkin sitten jo taas paikoin likaiset. Mamma niitä puhdisteli vielä viime hetkellä ennen näyttelyyn lähtöä. Voi pojat, totesin ja jatkoin aamu-uniani.
Iivari oli jälleen esiintynyt hyvin kauniisti, vaikka mamma ei kätensä vuoksi itse saanutkaan Iivaria esiteltyä. Iivari suhtautui kuitenkin tyynesti ihan vieraidenkin käsittelyyn. Ja onneksi Iivarin oma kasvattaja ehti myös auttamaan. Lopputuloksena nuorten 6-10kk ikäryhmässä hieno arvostelu ja EX1. Iivari pääsi myös tuomarin parhaan valintaan. Voitokkaampi oli valkoinen maine coon -tyttö tällä kerralla.
Onni-pojan kanssa me nautiskelimme aurinkoisesta lauantaista kotosalla - Helmin ja paimensukuisten alamaisten kera. Olikin muuten aika paljon rauhallisempaa, kun Iivari oli poissa.
Sunnuntaina alkoikin sitten muunlaiset hötkyilyt. Mamma kasaili meidän ruokia eri laatikoihin kaappiin, laitteli kuivaraksumiksit valmiiksi. Antoi ohjeita isännälle ja teroitti, että Onni pitää saada syömään. No nyt nousi meikäläisen korvatkin pystyyn ja kuuntelin tarkasti. Edellisen kerran, kun mamma sanoi olevansa pari päivää poissa, se venyi melkein viikoksi, kun siellä Edinburghissa satoi lunta eikä lentokoneet toimineet. Onneksi mamma ei ollut nyt lähdössä lentokoneella mihinkään. Vaan tuohon lähemmäs Tampereen Tays-hotelliin laitattamaaan "legopaloja" kaularankaansa. "Kyllä ihmiset on outoja", pohdiskelin. Legopaloja olen nähnyt yläkerran laatikossa talon poikien jäljiltä. Mitä varten niitä kaularankaan pitää sovitella, se ei pienen kissan päähän mahdu.
Joten päätin jatkaa kaiken varalta Onnin "ruokintaa", jos vaikka mamman käynti venähtäisi jälleen kerran sovitusta parista päivästä.
Mamma kotiutui onneksi kuten oli kertonutkin. Oikea käsi oli toimivampi kotiutumisen jälkeen, kaulalla oli haava ja niskaa sitten pitää kuulemma varoa. Mamma ei voi siivota, ei pestä ikkunoita, ei ajaa autoa pariin viikkoon, ei ulkoiluttaa paimensukuisia alamaisia ei, ei, ei... mutta saa hoitaaa meitä!
Toimenpide oli siis onnistunut ja nyt pitää vaan "legopalojen" antaa parantua kaularangassa hyvin. Aha - no mitään en oikein jutusta ymmärtänyt. Tärkeintä on, että mamma tuli pian takaisin, eikä Onni kehittänyt syömättömyys ongelmaa ja mamma saa meitä hoidella. Kehrään tyytyväisenä!
Tyylinäytteemme Onni 4kk1vko5pv ikäisenä ja 2545g painavana - ja minä Saaga
Laitetaampas vielä pari uutista noista paimensukuisista.
Viisas Musta on täyttämässä 17.9 eli ensi tiistaina 9-vuotta! Moni on tästä kuvasta todennutkin, että viisautta on katseessa ja harmauttakin ilmaantunut. Olen ihan samaa mieltä.
No yhtenä päivä pihaan ilmestyi Raiku-poika 6kk, joka juoksi ihan hulluna pihaa ympäri. Välillä oli kaikki tassut ilmassa - hymyillen katselin menoa makkarin ikkunalaudalla.
Niehku-ystäväni ja Nukkavieru tietenkin naismaiseen tapaan höplöttivät poikaa oikein kunnolla!
mutta Pehmo-Nalleamme ei moinen meno hetkauttanut...
Onni-poikani <3 ja minä - hellyydellä, rakkaudella.....
