Hyvää Ystävänpäivää!
Tänään vietetään ystävänpäivää - no niitähän meillä riittää. Hyviä ystäviä, parhaita ystäviä, harmittavia ystäviä, kissamaisia, koiramaisia, ihmismäisiä - siis Hyvää Ystävänpäivää kaikille!
Vuosi on vierähtänyt vauhdikkaasti alkuun. Pahin pimeys on takana päin. Joululahjaksi saadut hiiret on "tapettu" ja lahjalaatikkokin luovutettu pahvikeräykseen. Hiemanhan pohdiskelin miten joulu tulee sujumaan, kun tuo Onni-poikani on aika vilkkaasti kiipeilevä kaveri. Yritin mammalle ehdotella, että jätettäiskö joulukuusi hankkimatta. Mamma sen kuitenkin ehdottomasti halusi. Yllätyksekseni Onni antoikin puun ja koristeiden olla ihan rauhassa. Saimme siis nauttia joulukuusen tuoksusta ja tunnelmasta.
Talven ja lumen tulo sen sijaan antoi odotuttaa itseään - ihan liian pitkään. Olin jo ihan hiilenä, kun paimensukuiset alamaiset kantoivat järjettömän määrän kuraa ja hiekkaa sisään - vaikka ne muka suihkutettiin ulkoiluhetkien jälkeen. Hiekanjyvät vaan rapisivat tassujen alla ja kauniit valkoiset tassuni harmaantuivat. Voiskohan niille laittaa kuratossut ulkoilun ajaksi tassuihin?
Mutta vihdoinkin tammikuulla satoi lunta, ilma pakastui ja alamaiseni viihtyivät lapintunnelmissa ulkona. Kuonot lumessa pöllyten ne piehtaroivat pihassa, juoksivat ja hippasivat oikein sydämen kyllyydestä - hauskaa katseltavaa! Lumikuonoiset paimensukuiset alamaiseni - ystäväni.
 |
| Viisas Musta |
 |
| Pehmo Nalle |
 |
| Niehku-ystäväni |
 |
| Nukkavieru |
Me muut kissamaisesti etsiskelimme lämpimän paikan uinailuhetkillemme. Enhän ollut tietenkään muistanut, että tämä talo jäähtyy samantien kun mittari ulkona laskee pakkasen puolelle. Varailin itselleni lämpimän paikan pikkuhuoneesta, jossa on lattialämmitys.
Onni-poikani valitsi paikakseen sohvan, jonka fleecehuovan päällä on kyllä myös lämmin ja mukava makoilla.
Helmiina pudotteli tuuhean turkkinsa juuri sopivasti ennen pakkasten alkua ja on nyt sitten ihan "naku". No neiti on edelleen varsin vauhdikas leikkijä - eikä leikkiessä ehdi palella.
No tällä herralla sitten turkkia riittää meidän kaikkien edestä - oikea villapehko. Iivari on päättänyt olla tiputtamatta yhtään karvaa turkistaan. Se on ihan mieletön. Ei tule kylmä vaikka lattialla makoileekin. Mamma huokaili turkin kanssa, kun näyttely oli jälleen tulossa. Häntää pestiin, pestiin ja pestiin varmaan viisi kertaa. Valkoiset osat pestiin ja muuten sitten yritettiin turkkia saadaa säällisen näköiseksi.
Lopputulosta en juuri voi kehua.
Eikä sitä kehunut tuomaritkaan Lahden näyttelyssä tammikuun loppupuolella. Muuten Iivari saikin oikein hyvät arvostelut ja tuomarit pitivät tyypistä. Mutta TURKKI - ei siis asiaa tuomarin tai värin parhaan valinnaksi. Sai Iivari molempina päivinä kuitenkin sertit ja valmistuikin sunnuntaina championiksi - hyvä poika!
Sunnuntaina Iivari siis sai Champion ruusukkeensa Lahden näyttelyssä.
Ja sai sitten muutakin. Näyttelytuliaisena päätti tuoda meille kaikille ikävän mahapöpön. Keskiviikko iltana Iivarille ei ruoka maittanut, torstaina aloitti Onni-poikani ruokalakon ja viikonloppua kohti mennessä myös Helmin ja minun mahassa alkoi kiertää. Oli ällöttävän huono olo, oksetti. Muutaman kerran oksentelimme. Iivari toipui ekana. Onnin vointi kuitenkin huononi niin ettei mikään enää pysynyt sisällä ja mamma kiikuttikin poikani eläinsairaalaan hoidettavaksi. Ei oikein uni tullut sinä yönä silmään, kun Onni oli hoidossa. Aamullakaan poika ei vielä ollut kotona, huoleni määrä nousi entisestään. Huolestunut oli mammakin. Onneksi puolenpäivän aikanaan mamma tuli kotiin Onnin kanssa. Poika oli nesteytetty ja lääkitty. Onni alkoi toipua nopeasti. Oma vointini oli kehno, ei sitten pysynyt mikään enää minullakaan mahassa. Onneksi Onni oli saanut pari ylimääräistä pahoinvointi lääkettä matkaansa. Mamma antoi lääkkeen, nesteytti pienissä erissä ruiskulla - siitä alkoi myös minun toipumiseni. Helmi tarvitsi myös mamman erityishoitoa. Viikko humpsahti sairastellessa ja mamma vannoi ettei vie enää ketään meistä koskaan näyttelyyn.
Onhan täällä muutakin mielenkiintoista tapahtunut. Helmillehän ollaan nyt vihdoinkin suunnittelemassa pentuetta. Helmi itse on kuitenkin päättänyt jättää muutaman ikävän vaiheen väliin ja siirtyä suoraan kohtaan pennun hoivaaminen.
Helmi on viimeisen viikon ajan hoivannut Onni-poikaani. Eipähän Onni nyt mikään pieni hoivattava enää ole - ikää on jo 9kk pikkuisellani. Onni kuitenkin nauttii hoivasta, joten en ole sitten viitsinyt puuttua asiaan millään tavoin. Hoivatkoon nyt rauhassa!
Ihan paras juttu tapahtui kuitenkin eilen. Mamma kaiveli paketista esiin uuden, ihanan, pehmeän fleecehuovan. Asetteli sen lempinukkumispaikalleni sohvalle. Aivan mahtavaa! Kyllä hyristelin tyytyväisenä. Seuraksi kelpuutin Onni-poikani. Joten yhdessä vierekkäin illalla makoilimme huovalla.
 |
| Minä - Saaga |
 |
| ja Onni-poikani |
No pitipä tänään Helminkin tulla makoilemaan huovalleni.
Olisi edes pysynyt toisessa päässä, mutta täytyi sitten tulla makoilemaan ihan minun paikalleni.
Kävin kiukustuneena ensin vähän puraisemassa....
... sitten tuijottelin....
... sitten otin tassunyrkit käyttöön....
... eikä se riiviö voinut väistää!
Onneksi tuo kollipoika on sentään älynnyt pysyä poissa huovaltani. Iivari, kun muutenkin välillä ärsyttää meikäläistä. Päivittäin joudun kiroilemaan pojalle, kun se mukamas on niin mahtavaa kollia...
Joten yleisen rauhan ja ystävyyden nimissä - ystävänpäivä kun on - siirryin itse muualle makoilemaan.
Onni -poika kipitteli huovalle nukkumaan ja hoivaaja - Helmi totesi jälleen tilaisuuntensa koittaneen. Hullua sakkia!
Tosin Onni poikanikin meinasi jo hermostua jatkuvaan pesemiseen...
Huomenna meillä on juhlapäivä. Iivarilla on syntymäpäivä - 1-vuotis synttäreitä juhlitaan.
Itse päivänsankari ottaa rauhallisesti. Komea poika <3
Toivotamme Iivarille ja sisaruksilleen Hillalle, Patelle & Inkalle Paljon Onnea!
