Käymme yhdessä näin.... - kohtaamisia osa 3

Käymme yhdessä näin, käymme aina rinnakkain...


Muistathan, kuinka niin. Silloin kun me kohdattiin, aina toistemme seurassa olla luvattiin. Tunsin sen, enää en yksin voi vaeltaa. Yhteinen onni kun odottaa.....

Laulelin ja huhuilin täällä jälleen päivänä parina Oskaria ja Oskari kuuli kutsuni saapuen paikalle tuulen ja tuiskun siivittämänä. Oskari käveli tyynen rauhallisesti tuttuun huoneistoomme. Aloitti lemmenserenadien laulannan minulle ja minä laulelin oman osani kauniisti kuristen - meillä on yhteinen duetto:
Käymme yhdessä näin, käymme aina rinnakkain....


Vaikka esteitä on. Joskus tiellä kohtalon. Voimme kaikki ne voittaa. Kun kuljemme vain. Tiemme yhdessä  näin rinnakkain.

Huominen, rakkahin. Meidät vie luo alttarin. Valat nuo, jotka vannoimme, saavat sinetin. Kun sä polvistut viereeni, tunnemme sen. Onni meidän nyt on ikuinen..... Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain...

Varmaan ymmärrät sen. Kun on mennyt  huominen. Polku johtava on eteen vastoinkäymisten. Ethän pelkää, kun yhdessä kuljemme näin.
Tassus voit ojentaa, ystäväin...

Käymme yhdessä näin. Käymme aina rinnakain. Vaikka esteitä on. Joskus tiellä kohtalon. Voimme kaikki ne voittaa, kun kuljemme vain. Tiemme yhdessä näin, rinnakkain.

Tiemme yhdessä näin rinnakkain...

Ihan Helmeä.....

Nyt minulla on paljon tietoa ja viisautta... 

Kannattaa olla rohkean utelias. Nyt uteliaisuuteni ansiosta olen paljon tietävämpi tulevien asioiden suhteen. Ensinnäkin - ihan huippua - pääsin kurkistelemaan Niehku ystäväni pentuja pentulaatikon reunalle. Nuuskuttelemaan pentutuoksuja - tuoksui maidolle - ja seurailemaan pienten karvaotusten tassujen ja häntien vipatusta sekä kuuntelemaan niiden uniäännähtelyä. Ja mikä parasta - Viisas Musta ja Pehmo-Nalle jäivät niin sanotusti nuolemaan tassujaan, siis ihan kuutamolle, pentuaidan taakse!

Niehku ystäväni on niin ylpeä viisikostaan :). Kyllä pentuset ovat hyvin hellällä tassulla hoidettuja ja ruokittuja.

Oiiiii - ihan sydämen syke pomppasi ylös -  niin ihania karvamatoja

On niillä kaikilla hännät, neljä tassua, kaksi korvannypykkää - hei raottakaapas vähän silmiänne, jotta näen oletteko yhtä sinisilmäisiä kuin Adjan Taikapennut.

Aika vierahti nopeasti laatikon reunalla pentusia katsellessa. Sydänalassa läikähti myös pieni surumielisyys - odotan niin kovin, että minulle ja Oskarille syntyisi myös pieniä hoidettavia kissanpoikasia. Niin taitavat kyllä mamma, mummi ja Oskarin kotiväkikin odottaa....

Häntärivistö maitobaarilla - hassuja, siis ihan hassun näköisiä otuksia.

Tänne aidan taakse jäivät Viisas Musta ja Pehmo- Nalle, kun minä sain kävellä portista sisään..

Viisas Musta katselee kaihoisasti - muistuu varmaan omat pennut mieleen...


No uteliaisuuteni saavuttamat tiedonjyväset eivät suinkaan loppuneet pentulaatikon äärelle Niehkun pentujen ihailuun - vaan sain ihan Helmen tiedon!



Kerroinhan, että mamma on tietokoneensa työpöydällä ihaillut kuvaa, kuvaa kisulista..
No vietettiinpä menneenä sunnuntaina mamman synttäreitä - kymppi jotakin synttäreitä. Talon isäntä ojenteli kukkapuskan ja kortin, jossa taas koreili tuo samainen pentukissa, jota Helmeksi nimitellään. Ja kortissa sitten luki: " ONNEA! Olen uusi ystäväsi. Pahoittelen etten päässyt saapumaan juhliisi, mutta olen vielä niin pieni ettei hoitotätini laskenut minua. Sitten siellä on vielä liikaa niitä koiriakin vai mitä ne oli. Silti hoitotäti on mielissään, kun pääsen sinun hoivattavaksesi. Lupasi itse tuoda minut sinne joskus Helminkuussa. Vietä kissamaisen rentoa syntymäpäivää, nähdään sitten. Sinun Nenukan Helmi "
Vautsi - ihan Helmeä - saan pikkusiskon leikkikaverikseni. Sitähän tuo syntymäpäiväkortin kirjoitus mielestäni tarkoitti. Mamma sai upean, kymppilahjan  :). Siitä on iloa niin mammalle kuin minullekin! Kyllä minäkin mammaa onnittelin oikein paljon puskemalla ja kehräämällä ja hiuksia pesemällä - olenhan mamman oma Haave - Saaga!


Mamma käväisi Helmeä katsomassa ja kuvailemssa pari päivää sitten. Tässä on pikkusiskoni FI'Nenukan Love's Gift  - "Helmi".

Helmi on nyt 4 viikon ikäinen, joten saan vielä odotella leikkikaveria pitkän tovin - siis sinne Helminkuuhun asti. Toisaalta tuon pienen rääpäleen on kyllä syytä vielä kasvaa, vastahan painoa on kertynyt n. 500g, jottei aivan tassujeni alle jää. Niin ja luonnetta pitää myös tulla, jotta pärjää kanssani!

Tämä näyttää hyvältä - juuri näin - harjoitus tekee mestarin. Sanovat, että Helmi on kaunis prinsessa. Hienoa, eipähän prinsessana uhkaa minun Saagan, Saaga-kuningattaren, asemaa!
IHAN HELMEÄ!!!!

Minäkö muka utelias?

 Minä en ole mitenkään utelias - haluan vain pysyä ajantasalla


Täällä sitä taas on ollut tapahtumia kerrakseen. Silloin kun minä treffailin Oskarin kanssa ja odottelin mielikuvituksen tuotteita, tapaili Niehku omaa sulhastaan. Niehkun sulhastapailuiden jälkeen tulosta alkoi näkyä - Niehku pyöristyi lupaavasti ja jossakin välissä sitä sitten odotettiin oikein jättipentuetta. Onneksi masun kasvu kuitenkin tasaantui - sillä kuka täällä nyt olisi kestänyt kymmenpäistä katrasta riehumassa.
Niehku- ystäväni oli koko tiineysajan niin reipas tyttö. Lauantai iltana Niehku meni makoilemaan sängyn alle vaikkei ollut vielä edes nukkumaanmenoaika. Mamma taisi aavistella tulevia tapahtumia ja kiskoi Niehkun sieltä pois, mittaili lämmön ja totesi, että h-hetki on tulossa. Niehku käveli pentuhuoneen synnytyslaatikkoon. Me muutkin tietenkin uteliaina perässä. Niehku totesi, että liikaa yleisöä ja hätisteli Viisaan Mustan ja Pehmo-Nallen loitommalle. Minä sain kuitenkin jäädä.


No välillä Niehku lainaili mamman petiä...

Loitommalle häädetyt

Yön Niehku siellä laatikossaan petaili ja läähätteli. Aamun valjettua alkoi tapahtua: olin juuri käynyt Niehkua moikkaamassa, mutta pahaksi onneksi päätin käväistä toisaalla. Juuri sillä aikaa syntyi sitten ensimmäinen pentu. Ja sitten kävikin kuten viime kerralla: minut kipattiiin kera paimensukuisten alamaisteni makuuhuoneeseen. Minä kun olin ajatellut olevani Niehku-ystäväni synnytyksen tukihenkilö ja Niehkukin oli ihan samaa mieltä, kun ei hätistellyt minua pois. JA SITTEN MAMMA PILASI KAIKEN! Siellä se itse hääri mukamas kätilönä.

 Niehku ja tyttönen
Kuulin kyllä oven läpi, että Niehku hoiteli hommat ihan varsin omatoimisesti ja maailmaan tupsahti 5 pentua, joista 4 poikaa ja yksi tyttö - uudet paimensukuiset alamaiseni!
 koko viisikko
Ja ihan syntyivät ensimmäisenä adventtisunnuntaina marraskuista harmautta valaisemaan :)

Enhän minä utelias ole, mutta.... Olen jälleen kaikin tavoin kokeillut miten pääsisin Niehkua ja pentusia edes onnittelemaan. Tälläkään kertaa tuo pentuhuoneen suoja-aitaus ei vaan anna periksi. Olen kokeillut kaikenlaisia akrobaattitemppuja ja Viisas Musta on juonessa mukana.


Kurkistellen...

Kiipeillen

Jos vaikka yläkautta pääsisi..

Tuijottelua kahdessa tasossa - minä ja Viisas Musta

Ja näin ylpeä emokoira on Niehku-ystävästäni tullut

Koska uteliaisuudellani ei ole rajoja, olen myös ohikulkiessani todennut mamman ihailevan tietokoneensa työpöydällä tälläistä kuvaa. Näyttää ihan kissanpennulta. Mamma on kuvaan kirjaillut nimen Helmi - olen yrittänyt korviani höristellä, mutta en ole ihan vielä kartalla siitä minkä takia mamma tuota vierasta pentua ihailee - tai no vieras ja vieras -  onhan se minun puolisiskoni - mutta kuitenkin. Täytyy olla taas ihan supertarkkana!

 kuva FI*Nenukan
Tämä on Helmi - kissanpennulta se minusta näyttää - helmet ovat pyöreitä ;)

Kuin tähtiä Otavassa....

Minulle syntyi torstaina iso kasa puolisisaruksia Nenukan kissalaan....

kuva FI*Nenukan

Upea Unna- emoni pyöräytti jälleen seitsikon maailmaan. Meitähän oli myös aikanaan seitsemän. Nyt minulla on puolisisaruksina 5 tyttöä ja 2 poikaa kasvamassa Unnan hellässä huomassa. Unna on tyynen rauhallinen, huolehtiva, opastava emo-kissa. Niinpä meistäkin, Pioni- pennuista, kasvoi oikein mallikaita, sosiaalisia, hyväluonteisia, rakastettavia norjalaisia metsäkissoja. Meillä on jo menestystä kissanäytelmistäkin.
Joten mikäli sinua kiinnostaa norjalainen metsäkissa, niin otapa yhteyttä Päivi-kasvattajaani Nenukan kissalaan : http://www.nenukan.net/

 kuva FI*Nenukan
Tässä he ovat, pienokaiset <3

No meillä siis minä ja Oskari olemme myös treffailleet. Toiveikkaasti odottelemme, josko treffimme kuitenkin olisivat onnistuneet ja saisimme tuollaisia suloisia pieniä kissavauvoja... sen nyt seuraavat viikot näyttää...

Täällä kotosalla on joka tapauksessa odottava tunnelma, sillä Niehku-ystäväni treffit oman Nalle-sulhasensa kanssa onnistuivat sanoisinko jopa yli odotusten. Olen nimittäin kuullut, että Niehku odottaa valtavaa pentuetta - no ei kyllä kateeksi käy. Niehkun masu on jo nyt pyöristynyt ja leikkihetkemme ovat muuttuneet Niehkun osalta seesteiseksi haaveiluksi. Niehkun pentusten pitäisi syntyä marras-joulukuun vaihteessa ja niistä tuleekin sitten kuulemma mamman synttärilahja. Mamma kyllä kuului sanovan, että vähempikin olisi riittänyt. Mielenkiinnolla ja uteliaana jälleen täällä seurailen tulevia tapahtumia....

Pyöristyvä Niehku-ystäväni

Mikäli sinuakin kiinnostaa meidän paimensukuisten lapinkoiriemme tulevat tapahtumat, niin käväisepä Nereaneidon kennelin sivuilla:
nereaneidon.vuodatus.net

Odottavin tunnelmin...

Kissamaista yhdessäoloa...

Aivan ihanaa.... kissamaista yhdessäoloa....

 
Minä olen aivan otettu. Oskari saapui luokseni reilu viikko sitten kyläilemään, lemmenlomailemaan... Kuristelin, tepsuttelin - hurmailin Oskaria. Aika sitten taas näyttää tuottaako lemmenlomamme muutakin kuin mielikuvitukseni tuotteita. Nyt kuitenkin ovat tassuvipatukseni ohitse, mutta Oskari on täällä kanssani edelleen! Ihan huippua!
Olen niin tottunut koiramaiseen menoon, että kissakaverin kanssa oleilu on minulle enenmmän kuin tarpeen. Voimme yhdessä viettää oikein kissanpäiviä :)
Meillä on oikein kiva huoneisto talon ylimmässä kerroksessa, siellä minne koskaan aiemmin en ollut päässyt. Sinne eivät myöskään paimensukuiset alamaiseni pääse. Mutta me kaksi saamme olla siellä nyt rauhassa. Koisailla pehmeällä sängyllä, katsella ikkunasta puiden latvuksiin, kisailla keskenämme... hmm kuinkahan paljon saan Oskaria taputella tassulla?? Minulla kun nuo kissmaiset rajat taitavat olla vähän unohduksissa. No eiköhän Oskari kerro, jos leikkini ovat liian rajuja.

Oskari nauttii täysin siemauksin... minä yritän välillä muistaa kaunistautua...

Oskari, siis minä olen täällä....

Oskari on todella komea. Turkki on niin mahtava ja mamma sitä antaumuksella kampaili ja kehuskeli. Oskari hyristeli ja minä vähän kyllä kateellisena katselin ja kuuntelin mamman jutusteluja Oskarille - pitäisiköhän tassuni muuttua mustasukkaisiksi? Olen nimittäin kuullut, että talon Viisan Mustan vaaleat sukat välillä muuttuvat mustiksi, jos mamma kovin paljon huomioi toisia paimensukuisia alamaisiani tai minua.

No ei me nyt ihan koko päivää sentään sängyllä uinailla. Välillä juostaan, tai paremminkin minä porhallan ja Oskari tulee rauhallisemmin perässä, kilpaa ja harrastetaan kissapainia. Minusta vaan tuntuu, että olen niin vilkas ja sähäkkä, että Oskari on toisinaan ihmeissään. Oskari on rauhallinen herrasmies. Mutta kyllä Oskarikin innostuu! Sitä paitsi olemme oiva pari: minähän osaan monia juttuja mm. availen liukuovet. Oskari osaakin avata kaapinovet ja saa kyllä opettaa minullekin sen taidon. Kaapeissahan on mahtavia piilopaikkoja ja voi olla kaikkea jänniä muitakin juttuja. Olisittepa nähneet mamman hölmistyneen ilmeen, kun se tuli töistä kotiin yhtenä päivänä ja pari kaapin ovea oli ihan auki. No minua mamma ei voinut epäillä, koska olin ollut alakerrassa sen päivän ja Oskari oli ylhäällä - taitava Oskari :)

Jee... kissapainia - hurjemman näköistä kuin onkaan - painimme ilman sähinöitä, vinkunoita, kynsiä - ihan kavereina

Ihaillen...

Oskari on ilmeisesti myös päättänyt aloittaa voimailulajien harrastamisen. Nuo talon poikien painot ovat niin paljon Oskaria menneen viikon aikana kiinnostaneet. Hmm, minulla on kohta tosi timmissä kunnossa oleva sulhanen ;)

Ikkunalaudalta on upeat näköalat, korkealta ja kauas - minulle ihan uutta. Oskari on kuitenkin tottunut jo kotonaan korkeisiin näköaloihin...

Olen tässä pohdiskellut, että Oskari voisi vaikka jäädä kaverikseni pidemmäksikin aikaa.
Talon paimensukuiset alamaiseni ovat uusista äänistä ja hajuista hieman ihmeissään. Pehmo Nalle tuli oven raosta nuuskuttelemaan Oskarin kanssa, kun mamma raotti ovea hiemen enemmän ja Nalle näki Oskarin lähes koko komeudessaan, sai tuo pehmis kaikki tassut alleen ja juoksi raput alas - siis pehmo Nalle, joka ei yleensä juokse. Se on niin pehmo, että kaiketi pelästyi Oskaria. Viisas Musta olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta tänään, mutta Oskari puolestaan otti muutaman takla-askeleen, joten alamaiset pysyvät siellä missä niiden paikkakin on - alhaalla! Minun kaveriani ei säikytellä!!!

Saaga, mihin menit?

Oskarilta omalle väelle paljon terveisiä - olen reipas poika ja kyläilen vielä hetlken täällä Saagalla! Kiitos Oskarin omalle väellle tästä mahdollisuudesta!

Hän on täällä tänään.....

OSKARI ON TÄÄLLÄ  ...... IHAN HUIPPUA !

Minulla on siis vilkas mielikuvitus, se tuli menneiden viikkojen aikana nyt sitten todennettua. Mamma ja kasvattajani tätä jo pari viikkoa sitten alkoivat ounastella ja jäin sitten itsekin pohtimaan asiaa .... edellinen tapaaminen Oskarin kanssa tuotti vain mielikuvitustiineyden.
Tällä viikolla sitten alkoi levottomuus hiipiä tassuihin, tuolin jalat kutsuivat puskemaan kuristen, lattia houkuttelin kieriskelemään kuristen, puskea ja kurista piti ihan kaikelle... ja tassutkin alkoivat lopulta vipattaa...

Eilen illalla tapahtui sitten aivan kertakaikkisen upea juttu. Totesin Oskarin tulevan meille kyläilemään. En kuitenkaan vielä eilen päässyt häntä tapaamaan, mutta tänä aamuna ... Oskari on ihana! Sitä paitsi on ihan huippua, että nyt Oskari tuli minun luokseni, kun viimeksi oli toisin päin: vuoroin siis vieraissa :)

Päivän aikana olemme viritelleet yhteistä säveltä...

Oskari on jälleen hellästi pessyt minua...


Meillä on yhteinen juomakuppikin....

Päiväunetkin koisailimme vierekkäin....
Mamma kertoili, että Oskari vierailee meillä nyt tovin - saamme viettää uuden lemmenloman ja sitten toivotaan syntyvän muutakin kuin mielikuvituksen tuotteita ;)

Oskari <3