On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen
on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten...
Olisihan se pitänyt aavistaa tuossa lokakuun puolen välin jälkeen, kun taloon saapui yksi paimensukuinen alamainen lisää, että kohta niitä vilisee monikertaisesti pitkin ja poikin ympäri taloa. No minähän olen viisastunut vuosien varrella ja osaan kyllä valita paikkani oikein. Mutta Helmiina nyt ei tietenkään muistanut pentulauman edesottamuksia. Onni-poikani ja Iivari eivät edes osanneet aavistaa, kun eivät vilistäviä naskalihampaita ole aiemmin nähneet.
Siellähän tuo kolmikko pentuhuoneen aidan takana uteliaana kuunteli marsujen tuhinaa ja unihaukahduksia. Katselivat ensiaskeleitaan ottavia Lumottuja pentuja ja yrittivät päästä selville mitä ne oikeasti ovat. Viisas Musta makoili aidan takana yhtä innokkaana. Minua ei tuo juttu nyt oikein enää jaksanut kiinnostaa. Kyllähän minä tiesin, että sieltä ne aikanaan aidan takaa rynnistävät.... siis Lumotut paimensukuiset pennut.
Puolin ja toisin taisivat toisiaan ihmetellä ja pohdiskella; "mikä tuo mahtaa olla?"
Iivari toki rohkeana poika otti tassutuntumaa pehmeää turkkiin ja tupsautti samalla huojuvilla tassuilla seisomistasapainoa haeskelleen pennun kumoon.
Pitihän sen höpsön niitä käydä leikittämässä aidan raosta...
Kunnes koitti se päivä, kun aita avautui pennuille. Sieltä ne rynnistivät ja kokeilivat hetimiten Iivarin koiranlukutaitoa - leikitäänkö, esitti yksi tytöistä. Iivari raukka ei tilannetta oikein ymmärtänyt ja pohti pitäisikö paeta.
Käännähdys ympäri ja hetkessä Iivari saikin uusia Lumottuja ystäviä luokseen.
Onni-poikani ei kuunnellut äidillisiä neuvojani, vaan päätti myös tehdä lähempää tuttavuutta Lumottujen kanssa. Häntä pystyssä, reippaalla itsetunnolla varustettuna Onni kulki pentulauman ohi, kunnes yksi tyttö ihastui....
Ja koirakissapainiksihan se meni. Onneksi mamma päätti lopettaa painileikin heti alkuunsa ja pelasti Onni-poikani naskalihampaiden puraisuilta.
Helmi puolestaan juoksutti pentuja edestakaisin eteinen-keittiö-kirjasto-pentuhuone väliä. Perässä juoksenteli milloin kukakin pennuista. Tässä sitten tehdään lähempää tuttavuutta Lumotun Hetken kanssa. Vähää aiemmin Helmi puski ja hellyyspuraisi Lumottua Myrskyä korvalehdestä - kuuluipa sen jälkeen aikamoinen huuto, kun pentu ilmoitti kokeneensa suuren vääryyden. Olikohan hellyyspuraisun voima jotenkin ylimitoitettu, pohdiskelin.
Viisas Musta saa kyllä kunnioitusta osakseen niin Lumotuilta kuin Lumottujen Okta-emonkin taholta.
Lumottujen ulkoiluhetketkin ovat vartioituja. Ulkona on ollut ajoittain ihan kippakkaa pakkaskeliä, tuulta ja tuiskua. Päivät ovat talven pimeimpiä. Lumotut ovat kuitenkin pihalla lyhyitä hetkiä tassutelleet, tutkiskellet, kaivellet, pureskellet lehtiä, oksia, risuja.... Mutta norjalaiset vartijakissat ovat aina paikallaan - Onni-poika...
... ja Helmi vartiointipuuhissa.
Toden totta, jos vauhti Lumotuilla on tätä luokkaa, niin kyllähän nuo tosiaan ekstravartijoita tarvitsevatkin - ihan lentoon suunnittelevat lähtevänsä. Meillä kasvatetaankin näköjään lentäviä lappalaisia! Olen kuullut, että meillä on kasvatettu myös huutavia lappalaisia, omituisia lappalaisia ja jos vaikka mitä lappalaisia - kyllä mamma on taitava. Niin tosiaan näistä Lumotuistahan yksi oli uimari lappalainen, joka sitten taianomaisesti neljä viikkoa täytettyään päätti ottaa tassut pyllyn alle ja lähteä kävelemään. Se oli ihan huikean Lumottu Hetki. Olin nimittäin katsellut pennun räpistelyä ja mamman tassujumppausta aika huolestuneena. Tiedän, että kissanpennuillakin voi olla lattarinta ja ne voivat jopa menehtyä siihen. Mutta meidän tyttösellä oli elämänhalu kohdillaan - sinnikkyys palkittiin.
 |
| Nereaneidon Lumottu Hetki & Lumottu Sointu |
 |
| Nereaneidon Lumottu Tuuli & Lumottu Myrsky |
Mamma on keksinyt kivan nimiteeman pennuille.Virallisia nimiä mamma mietti Lumotuille viikkojen ja päivien kiitäessä eteenpäin. Lumottuja he ovat - se oli alusta alkaen selvää - ovathan he Eidalun Lumouksen, Oktan aarteita. Oktan ponnistaessa pentuset syksyisen pimeään iltaan, ulkona puhalsi kova tuuli ja myrsky, ilmassa väreili talven sointuja ja hetki oli lumottu - näin mamma tarinoi ja nimesi pennut.
Tyttöset Nereaneidon Lumottu Hetki, N. Lumottu Tuuli ja N. Lumottu Sointu. Ja ainokainen poika itseoikekeutetusti Nereaneidon Lumottu Myrsky.
Lumottu Hetki on aivan mielttömän kaunis paimensukuinen alamainen. Mamma on samaa mieltä. Se on mammalle juuri erityisen rakas, onhan se meidän pieni ihmeemme, joka selvisi. Lumottu Hetki on myös kiintynyt mammaan kaikkein eniten. Katselen ikkunasta, kun se pihalla kipittää hurjaa vauhtia aina mamman luokse kutsuttaessa, käy hakemassa hellyysrapsutuksia ja sitten palaa tutkimusretkelleen. Lumottu Hetki myös tietää, että se on erityinen Okta-mammalle. He lähtevät täältä yhdessä ensi viikolla kohti Vantaata. Mamma on todella huojentuneen iloinen, kun tietää pikkuisen pääsevän takuuvarmasti hyvään kotiin. Tiedän miltä mammasta ja Oktasta tuntuu - olenhan käynyt ihmeellisen selviytymistarinan itsekin läpi Onni-poikani kanssa- yhdessä mamman kanssa.
Tämä kaunis, vilkas, pilke silmäkulmainen neitokainen on sitten kuulemma Nereaneidon Lumottu Sointu, "Aida". Hän on Nereaneidon sijoitustyttönen, joka aikanaan mikäli Soinnut soivat suotuisasti tulee hoitamaan omia aarteitaan pentukotiisa. Hänet siis tapaan aikanaan uudelleen. Ai niin pitääkin muistaa tämä pentu opettaa jo valmiiksi tavoille - miten meitä paimensukuisten alamaisten kuuluu kunnioittaa.
Onni-poikani valmistautuu Jouluun. Kynttilälyhdyt on tarkistettu, maistettu, tassuteltu. Onni-poika on pikkutonttu ilman kulkusten kilinää. Nimittäinen eilen mamma käytti Onnin toimepiteessä. Onni oli reipas kissa ja hyvin on operaatiosta toipunut. Nyt sitten täytyy vaan vahtia ettei liikakiloja ala kertyä kuten meikäläiselle - olen vieläkin vähän "liian paksu perhoseksi"- mallia.
Joulu tulee, kyntteliköt on jo ikkunoilla. Kynttilälyhdyt ovat ilmestyneet pöydälle. Hyasintit tuoksuvat. Mitenköhän joulukuusen käy tänä vuonna - ihan jo hirvittää. Onni on nimittäin sellainen kiipijäpoika, että latvatähteä ei taideta ainakaan tarvita. Jospa mamma jättäisi kuusen suosiolla pihalle!
Hupsis tupsis huppeli rupsis, ne piirissä pyörivät, puppeli jupsis....
