Joulunaikaa, Jouluntaikaa....

Iloisen Rauhallista Joulua ja Onnekasta Vuotta 2013!

Toivottavat Saaga ja Helmi paimensukuisine alamaisineen

Kaikkien kaveri...

Lemppari sohvapaikalleni on tulijoita....


Yksi ehdottomasti mieluisimmista uinailupaikoistani on toinen olohuoneen sohvista. Siihen on laitettu lämmittävä fleecehuopa suojaksi, koska sille sohvalle on myös paimensukuisilla alamaisillani virallinen lupa hypätä. Erityisesti aivan keskellä sohvaa, kohdassa jossa on istuintyynyjen väli, on juurin minun - Saagan - lempparipaikka. Sohvalle on muitakin halukkaita tulijoita päikkäreitä uinailemaan.
Paimensukuiset alamaiseni ovat onnenksi sen verran herraskaisia etteivät hyppää päälleni, eivät aja minua pois - vaan soluttautuvat kauniisti viereeni kukin vuorollaan. No kyllä sohvalle nyt juuri ja juuri mahtuisi lisäkseni kaksi alamaista - yksi kummallekin puolelleni.

Niehku-ystäväni on toki aina kaikkein tervetullein vieruskaverikseni - me kaksi osaamme totisesti ottaa elämän rennosti...

Viisas Musta on seuranani erittäin harvoin. Mutta päivänä yhtenä se päätti toimia tyynynäni. No ei se hullumpi tyyny ollut...

Nukkavieru on vielä niin pentuhömelö nuori neiti ettei se kauan malta sohvalla makoilla. Joskus kuitenkin se tulla tupsahtaa vauhdikkaasti viereeni - kyllä se muuten kerran hyppäsi ihan suoraan päälleni - hädin tuskin ehdin alta pois. Taisin lasketella jonkusen ärräpään, koska sen jälkeen Nukkavierukin on vähän katsellut tarkemmin mihin loikkaa ja miten. 

Pehmo-Nallea ei aina voi herrasmieheksi kutsua. Sillä on todella epämiellyttävä tapa tunkea väliin kuin väliin ja ihan varmasti liki ja kiinni. Olen katsellut kuinka se änkeytyy välillä mammankin syliin vaikka Viisas Musta on siinä rapsutuksilla - eikun väliin vaan ja vähän punkua peliin, niin tilaa alkaa löytyä. Yhtenä iltana se tunkeutui sohvalle ja läväytti ruippaiset häntäkarvansa suoraan naamalleni - yök! Koirankarvoja meni silmiini ja suuhuni ja nenääni ja.. silloin hyppäsin pois sohvalta.

Joskus Pehmo-Nallekin osaa olla kauniisti, silloin yhteisuinailumme sohvalla onnistuu.

Toki kissamaisesti on aina kissamaisesti! Viime viikkoina tosin Helmi on jälleen ärsyttänyt meikäläisen mieltä - sille on pitäyt ohikulkiessa murahdella ja vähän sähähdelläkin, jos se liian lähelle on uskaltaunut. Ja kyllähän Helmi uskaltautuu - se ei pahalla eikä pitkään muistele meikäläisen tuittuiluja.

Nyt mieleni on seesteisempi ja yhteiset sohvamakoilutkin ovat ihania hetkiä! Samalla sitten vähän pesemme toistemme kuonojoa, korvia, niskavilloja, kaulakarvoja... kissamaisesti

Lauantai-iltojen Avara luonto- ohjelma on meidän kaikkien suosikki sarja. Mamma istuu toisella sohvalla. Paimensukuiset makoilevat lattialla tai sitten joku kanssani sohvalla. Nyt sain kuitenkin Helmin seurakseni. Ja kylläpä olikin jännittävä jakso - ihan meinasi meitä pieniä kissoja pelottaa, kun katselimme isojen kissojen saalistusjuttuja.

Joskus lainaan Helmille sohvapaikkaani ja Niehku-ystäväni seuraa..

Niehku-ystäväni kävi muuten luonnetestissä ja siellä se todettiin pehmeän ystävälliseksi. No senhän minä nyt tiesin ihan ilman mitään luonnetestejäkin!

Helmi odottaa Joulua! Viime Jouluna pikkusisko oli vielä niin pieni ettei taida siitä mitään muistaa. Jouluvalot ja kynttilät tuovat ihanaa valoa pimeyteen ja lupauksen Joulusta! Minäkin odotan Joulua!