Niehkuni - ystävyydellä

Iskussa jälleen

Kuten kuvasta voitte havaita olen jälleen iskussa!

Sitten viime kuulumisten, sain kurjan vatsataudin - näyttelystä, alamaisilta, kalkkunasta, ... mistä ikinä tulikaan, niin ihan nopeasti en samanlaista tautia halua sairastaa. Reilu viikko sitten mamma totesi, että mahani on vähän löysällä ja aloitti ohjeiden mukaisesti antamaan minulle Attapektin- tabletteja- yök, miltä maistuivat! Tunki niitä kurkkuuni ja piti suutani kiinni niin , että oli ihan pakko nielaista. Viikko sitten ruokahaluni katosi kokonaan, vesikään ei masitunut ja väsähdin; en jaksanut edes hiireni kanssa leikkiä! Luupää Niehkulla sattui olemaan perjantai iltana käynti eläinlääkärillä ja mamma raahasi minutkin mukaan. Kehräilin eläinlääkärille ja esittelin kaikki kauniit elkeeni, mutta ei se mitään hyödyttänyt. Kuumemittari tungettiin takapuoleeni ja iso neula tassuuni: ottivat siis verikokeenkin minusta. Se sattui niin paljon, että oli pakko purra mammaa peukaloon - mitäs piti niin tiukasti kiinni! Kaikenkukkuraksi eläinlääkäri pisti suuren neulan niskanahkaani ja tiputti valtavan määrän jotain ravintoliuosta nahkani alle - sanoisin että meni mielestäni eläinrääkkäyksen puolelle! Kyseinen eläinlääkäri ei kyllä ole enää meikäläisen kaveri. Toisaalta olo parani nopeasti ja kotiin pääsyn jälkeen olinkin jo vauhdikkaalla tuulella! Eläinlääkärin määrämiä dieettisafkoja en tosiaankaan suostunut syömään! Tassulle laitettu energiatahna täytyi tosin nuolla pois - eihän tassua sovi likaisena pitää.

Leikittelin hiireni kanssa ja lauantai aamupäiväkin sujui mukavasti. Sitten mahassani alkoi taas kiertää ja olo oli oksennuttava. Yritin näyttää reippaalta ettei mamma veisi minua uudelleen eläinlääkärille: mammaa en kuitenkaan pystynyt huijaamaan. Onnekseni mamma päätti nesteyttää itse antamalla minulle ruiskulla Osmosal-liuosta. Tapa oli paljon mukavampi eikä se Osmosal nyt niin pahalta maistunutkaan. Antibioottitabletti, joka kurkkuuni tungettiin, maistui sen sijaan täysin kammottavalta ja yritin taistella vastaan. Sainkin muutaman naarmun piirreltyä mamman käteen, mutta se oli niin sinnikäs meikäläisen hoitotoimenpiteissä, että oli pakko luovuttaa - ajattelin saada jatkossakin silityksiä ja ruokaa sekä sänkynukkumapaikan! Diplomaattisesti siis luovutin ja annoin mamman hoitaa. Myöntää täytynee, että taisi mamma ihan oikeita juttuja tehdä, koska päivä päivältä oloni parani ja ruokakin alkoi jälleen maistua. JEE_ OLEN ISKUSSA JÄLLEEN :)

Omalla pedilläni makoilin ja sairastelin ja toipuilin kurjasta mahataudistani. Niehku ystäväni oli seuranani ja monesti laittoi päänsä pedille viereeni ja siinä sitten nuolimme toistemme kuonoja ja korvia ja karvoja ja... Niehku on paras ystäväni!

Ja Niehkun häntä lämmittää niin mukavasti peittona iltatorkkuja koisaillessani.

Täplikäs-tabby - näytelmätähtenä

 Nyt tiedän, mitä se näyttely tarkoittaa....

Pääsin eilen osallistumaan oikein isoon kissanäytelmään Helsingissä. Aamuherätys oli vähän aikainen joten jäi aamupalakin syömättä. Yritin sitä ilmoitella äänekkäästi naukumalla, kun mamma minut boksiin työnsi ja kantoi autoon. Protestointini ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Pysähdyksen jälkeen totesin, että seuraamme oli liittynyt kasvattajani kera Unna-emoni ja Enni-siskoni ja kipusipa autoon vielä Samu-veljenikin. Siinä sitten vähän kuulumisia vaihdeltiin. Ihan vallan meinasin kauhistua, kun saavuimme Helsinkiin ja minut kannettiin boksissa johonkin valtavaan halliin. Boksista näin mielettömän määrän jalkoja ja lisää samanlaisia bokseja kuin minulla on ja niissä kaikissa oli kissoja! Kun minut sitten eläinlääkärille esiteltiin, meinasi kyllä häntäkarvat vähän tutista ja sydän pamppailla - onneksi mamma piti minusta hyvää huolta ja ihasteli kuinka reipas olen; reippaus oli tosiaan koetuksella!

Tässä olen jo asettautunut omaan näytelmähäkkiini odottaamaan esiintymisvuoroani. Kasvattajani oli ommellut minulle aivan ihanat verhot somistamaan oleilupaikkaani. Ruokakupinkin mamma minulle laittoi nenäni eteen, mutta esiintymisjännitystä tuntui sen varran mahan pohjassa, että päätiin siirtää syömättä jääneen aamupalani maistelun vielä myöhemmäksi. Vesikupin sitten vahingossa kaadoin ja kastelin alustani, taasutkin kastuivat.

Sitten näytelmä olikin edennyt siihen hetkeen, jolloin koitti minun esiintymisvuoroni - näytelmätähtenä! Kaksi hassua setää puhui jotain ihan outoja juttuja, joista en ymmärtänyt sanaakaan ja huonostipa tuntui mammakin ymmärtävän, kun  kasvattajan vinkkasi paikalle. Siinä ne kaksi herraa pällisteli ja pyöritteli kylkikarvojani, tutkiskeli häntääni ja hipelöi tassujani ja tarkasteli profiiliani - teki kyllä mieli naukaista, että vähempikin pyöritys kiitos riittää. Kauhukseni se pitkähiuksisempi kaappasi minut syliinsä ja kantoi minut seuraavan pällistelijän luokse - huh miten säikähdin, että mamma katoaa sillä välin. Onneksi setä kantoi minut takaisin ja pääsin sitten vihdoin takaisin tuttuun syliin.
Vihdoinkin ymmärsin jotakin, kun mamma ja kasvattja  hämmästelivät keskenään tuomarin ehdotusta, että olekin väriltäni tabby enkä täplikäs siis 22 enkä 24 - mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Minun turkkini on kaunis ruskeatäplikäs- puhukoot tuomarisedät mitä tahansa ja siihen päätelmään tulivat omat ihmisenikin ja se vieras tuomari, jolle minua käytiin näyttelemässä. Mutta tuomarisetä jäi vielä empimään ja kirjoitteli sitten näytelmälehtiseenikin tuon epäilynsä. Muuten tein oikein upean vaikutuksen heihin ( EX1 ) ja pääsin kisaamaan värin parhaasta: sen kuitenkin vei toinen norski, mutta minä oli hyvänä kakkosena!
Ja tuomarin parhaasta pennun tittelistäkin kisasin yhdessä ragdoll- pennun ja siperiankissan pennun kanssa: yritin kyllä näyttää oikein sievältä ja käyttäydyinkin kauniisti, kun mamma minua venytteli. Tuomarisetä kuitenkin valitsi siperiankissan kauneimmaksi, jäin taas harmillisesti toiseksi. Mamma ja kasvattaja olivat kuitenkin oikein iloisia päivän esiintymisestäni - näytelmätähtenä.

kuva Heikki Siltala

Ja tuossa sitten vähintäänkin epäselvällä käsialalla kirjoitettuna tulokseni, mutta hyvään lopputulokseen ruotsalais-norjalaiset sedät päätyivät. Olen siis kaunis rotuni edustaja :)

Sisu veljeni esiintyi myös näytelmässä ja odottelee tässä vuoroaan...

Kuten Enni-siskonikin

Omassa näytelmähäkissäni oli oikein lokoisat oltavat - välillä vähän jänskätti päivän mittaan, mutta sitten taas oleilin ihan rentona omana itsenäni.

Unna- emoni vinkkasi minulle, että hiekkalaatikko on hyvä nukkumapaikka - joten pitihän sitä kokeilla. Unna- emoni sai muuten näytelmästä sertin!

Ja tässä minun Unna- emoni katsastaa mitä Ennille, Sisulle, Samulle ja minulle kuuluu...

Enni koisasi sikeästi...

.. kuten Sisukin, joka myös otti Unna- emon vinkistä vaarin...

Samu- veljeni oli hieman ujo poika, mutta suoriutui esiintymisvuorastaan myös upeasti, EX1 veroisesti.
Päivä oli pitkä ja aika outo näin pienelle kissalle. Selvisin kuitenkin kaikista koettelemuksista kunnialla ja kilvan sain kiitosta ja kehuja näytelmäesiintymisestäni - olin tähti :)

Viisasta tai ei.....

Saavutin tänään 16 viikon iän. Häntäni on tuuhentunut upeasti - esittelen sitä mielelläni. Olenhan reipas ja rohkea kissaneiti; kuljen häntä pystyssä ja rinta "rottingilla". Minua ei kovin moni asia säikäytä. Ehkä kaikki hauskat jutut joita olen tässä viime päivinä keksinyt eivät aina ole kaikkein viisaimmasta päästä, mutta viisasta tai ei, ovat ne silti hauskoja mielestäni!

Siis olen yhä enemmän oppinut vaanimisen, hiippailun, hyökkäilyn, uhittelun, pyrähtelyn ja juoksentelun saloja. Suurta huvia tuottaa, kun vaanin ohi kulkevia paimensukuisa alamaisiani ja sitten nopeasti pyrähdän ja hypähdän niiden hännälle, kuonolle, kylkeen, selkään, päälle... Varsinkin pehmo Nalle on aina ihan kuutamolla: hyvin usein se vain hölmistyneenä katsahtaa, että mitähän tapahtui ja meikäläinen on jo pyrähtänyt karkuun. Viisas musta kyllä havaitsee, mutta tuntuu olevan riittävän viisas, ettei siitä ole suurempaa uhkaa... Hieman varovaisemmin syöksähtelen luupää Niehkun kimppuun, se kun villiintyy siitä ihan ja kuvittelee, että haluan leikkiä jotain koirapainia hänen kanssaan.
Mamma kyllä välillä edelleen kuvittelee olevansa henkivartijani ja sanoo ettei moinen käytös ole kovin viisasta!

Tässä palailen jälleen tutkimusmatkaltani...

Ja loikka viisaan mustan yli -  sainpas heräteltyä :)

Nyt kun kerran on hereillä, sain yleisöä leikeilleni - voin samalla näyttää miten kissaleluilla leikitään!

Ystäviä :)

Jos minä en aina tee ihan viisaita juttuja, niin ei kyllä nuo koiramaisetkaan! Miten ne jaksaakin samassa läjässä pyöriä, pureskella toistensa leukaperiä, korvia, kaulavilloja ja pitää samalla kamalaa meteliä. Se on kuulemma hammaspainia !?? Silloin pysyttelen viisaasti lattiatason yläpuolella, jossakin vähän syrjäisemmässä, varmuuden vuoksi.

Hammaspaininäytös

Hiirien saalistus sujuu minulta jo todella hyvin ja saaliin kanssa on mukava leikkiä...

Sulkalintu on ihan paras ja sen perässä jaksankin saalistaa pitkiä aikoja, kiipeillä ja hyppelehtiä - korkeallekin.

Jos minä en aina tee viisaita juttuja kuten ei siis koirasetkaan, niin ei mammakaan kyllä aina ihan viisas ole. Eilen se keksi yhdessä kasvattajani kanssa upottaa minut pesuvatiin ja hieroa mielestäni aivan superpuhtaaseen turkkiini jotakin ainetta - shampooksi sanoivat. Ja vettä vaihdettiin ja taas upotettiin vatiin. Onneksi vesi oli kuitenkin lämmintä. Huojennuksekseni kuitenkin kuivasivat pehmeällä pyyhkeellä ja sitten sainkin jäädä kuivan pyyhkeen sisään köllöttelemään kasvattajan syliin ja samalla se hiljalleen kuivaili turkkiani. Vieläpä sitten kampasi minut kauniiksi :) - kuten kuvasta näkyy. Pesun yhteydessä kuulin sanan ensi lauantain näyttely !? - mitähän se mahtaakaan tarkoittaa??

Kaunis minä ja varjoni