Kun ruoka alkoi maittaa..
Nyt ette sitten kyllä naura! Mamma on koko ikäni valittanut, kun syön niin huonosti, olen nirso ja liian laiha ja ja.. No nyt se sitten valittaa, että syön liikaa, herkuttelen pentusapuskalla, nukun mukamas raksukipon vieressä ja syön nukkuessanikin. Höpöpö, sanon minä.
Tosin täytyy kyllä rehellisesti myöntää, että tässä yhtenä päivänä eteisen peilin ohi tassutellesani pelästyin suorastaan sitä Karvisen näköiseksi muuttunutta ruskeatäplikästä valkoisella norskia, joka tuijotti minua. Sitten tajusin, että katselen pulskaa itseäni. Pakko uskoa, että mamma taitaa olla oikeassa - ruoka maittaa nyt liian hyvin. Sen todisti puntarikin - olen aina painanut n 4.2kg ja nyt vaaka näytti error - se ei siis punnitse yli 5kg möhkäleitä, kuulemma.
Kiipeilypuut tutisevat aika hurjasti, kun kiipeilen pedilleni; on ollut välillä hieman vaikeuksia päästä ylimmälle tasolle. Tästä voin kyllä ihan syyttää mammaa - mitäs leikkautti minut! Kastraattikissat lihovat helposti, kun ruoka maittaa liian hyvin. Nyt on ruokani vaihdettu kastraattikissan ruokaan, pitäisi painon ruveta tiettävästi pysymään kuosissa. Olen yrittänyt kyllä huomautella, että myös turkkini on loistavan paksussa kunnossa, joten näytän senkin vuoksi tuhdilta.
Muhkean turkin lisäksi, minulla on aivan mahtavat tassukarvat!
"Liian paksu perhoseksi" ei varmaan pärjäisi näyttelyssä kuten talomme pari muuta kissamaisuutta pärjäsi tässä muutama viikko sitten.
Mamma keräili tavarat ja tällä kertaa myös pari boksia oli eteisessä aamulla odottelemassa sisältöään.. Hieman säikähdin ettei mamma vaan suunnittele minun ottamista matkaan. Onneksi toiseen boksiin sujahti IIvari ja toiseen työnnettiin Helmi. He lähtivät mamman kanssa Kirkkonummelle näyttelyyn.
Iivari on kuulemma rento kaveri näyttelyssä. Se makoilee näyttelyhäkissä pitkin pituuttaan, välillä koisailee selläänkin. Tuomarin pöydällä se leikki kynän ja sulan kanssa ja esitteli hienoa häntäänsä. Tuloksena olikin jälleen EX1 ja vierailu tuomarin paras valinnassa - jonka kuulemma nyt voitti joku kippurakorvainen kissa. Iivarin sisko oli myös EX1 ja Iivarin veli putsasikin koko pöydän ja voitti paneelin - VAU! Mukana oli ollut myös Iivarin Daniel-isä, joka olikin sitten pentujensa tulosten perusteella päivän paras siitosuros. Minähän olen siis melkein sukua julkkikselle.
Helmiä kuulemma jänskätti ja mammaakin jänskätti miten Helmi käyttäytyy. Takajalkatärinästä huolimatta Helmi oli käyttäytynyt hienosti. Helmi sai kivan arvostelun ja luonnekin mainittiin hyväksi. Helmi oli EX1 ja sai SERTIN! Hienoa sisko - no okei puolisisko. Sinussahan on ainesta, mutta kannattaa muistaa, että minulla on kaksi sertiä. Voisi olla enemmänkin, mutta ne mies/pentujutut aiheuttivat aikaan näyttelytauon minulle. Ehkä mamma joskus vie minut vielä näytelmään.
Joka tapauksessa päivän saldo oli erinomainen ja se vain parani, kun näytelmäväki saapui kotiin. Iivarin isän omistaja oli nimittäin antanut Iivarille ihanan lelun, jonka minä toki laumanjohtajakissana omin heti itselleni - arvojärjestys pitää muistaa! Kuten kuvasta näkyy ainoastaan Onni-poikani sai kanssani hypistellä sitä.
Omin lelun niin perusteellisesti, että makoilin muutaman päivän ajan lelu tassuni alla.
Meillä muuten omii muutkin.....
Helmi yritti omia minun Onni-poikani itselleen. Kurisi ja hellitteli, pesi ja puunasi, kutsui luokseen ja nukkui Onni kainalossaan. Vähän katselin moista touhua altakulmain. Onneksi Helmi totesi, että ompas pennun hoito työlästä ja luovutti. Toisaalta en minäkään enää Onnia ole pentuna hoivannut - ei ole enää tullut mahakarvoihini kehräämään. Onni-poika täyttää ihan pian 6kk - iso poika jo. Painoakin on kertynyt 3.4kg - minun pikkuiselleni.
Helmillä on hieno kaulus..
Ja onhan Helmi nätti muutenkin - välillä kyllä annan sille kyytiä. Niinhän sisarusten kuuluu välillä olla jutuista eri mieltä ja minä kyllä annan sitten huutia, kun ottaa aivoon...
Onni- poika on varsinainen marakatti. Oikein kiipeilijän sukua ja loikkamestari. Meillä ei kukaan muu loiki sellaisia loikkia kuin Onni-poikani. Olen ihan järkyttyneenä välillä katsellut pojan menoa. Vauhti-iässä.
Toki Onni osaa myös paikallaan söpöstelyn taidon - tupsukorva.
Ja tuo nukkuma-asento - välillä takajalat sammakkoasennossa suoraan takse. Ihan kuin yksi paimensukuisista - niin se oli se kiva Adja, joka makoili samalla lailla. Mammaakin hymyilyttää.
Pääsääntöisesti vauhdin hurmasta meillä nauttivat pojat - siis kissapojat - Onni ja Iivari
Ne juoksevat ihan hullun lailla talon päästä toiseen, ylös ja alas, sohvan yli, pöydän päältä, kiipeilypuuhun ja loikalla alas, senkin päälle, sängylle, laittialle .... ihan hengästyttää pelkkä katselukin. Ja välissä tietenkin painimatsit! Todellista poikaenergiaa.
Onhan ne joskus ihan rauhallisestikin ja pesevät toistensa turkkia - tosin samalla voi puraista vaikka korvasta.
Iivari yrittää joskus häiritä minunkin päiväunia. Ei meinaa mokoma uskoa, että minä en leiki pojanviikareiden kanssa. Muutama kerta on täytynyt sanoa oikein kova sana, että uskoo.
Meillä leikitään myös vesileikkejä. Lähinnä Iivari leikkii. Se oikein mulaa vesialtaassa ja vesi loiskuu lammikoiksi pöydälle ja lattialle - vesikissan sukua.
Meillä pojat osaa toki istua myös kauniisti katsekontaktissa - ovat ottaneet mallia paimensukuisilta alamaisiltamme.
Toki kissa on kuitenkin aina kissa.... nautiskellen....
ja nautiskellen...
"Jos et heti onnistu, on aika ottaa toiset nokoset"
