Onni - äidin onnea 3 viikkoa
Tänään Onni-poikani täytti 3 viikkoa. Onni alkaa yhä enemmän muistuttaan suloista pehmokissaa - onhan hän vieläkin pieni, mutta todella virkeä. En juuri malta pesästäni poistua, makoilen ja nautin äitiydestä. Onni tissuttelee tuon tuostakin hetkisen ja näyttää hetken kuluttua tyytyväiseltä. Painoa pikkumiehelle on kertynyt jo 340g.
Mamma edelleen huokailee liiallisen siisteysintoiluni vuoksi - no mutta pitäähän Onnin olla puhdas poika päästä varpaisiin ja siis erityisesti ne varpaat!
Mamma on rikkeytyneitä Onnin varpaita puhdistellut edelleen, mutta minä sinnikkäästi pesen tökötit pois. Kuulin mamman juttelevan puhelimessa kasvattaja-mummini kanssa - Onnin varpaista tietenkin.
Mamma on jo uhkaillut, että niitä on lähdettävä näyttämään eläinlääkärille jollen jätä niitä rauhaan.
Ruokailu - pesu - kävelyharjoitukset - pesu - kissamaiset unet - pesu - ruokailu - pesu....
Äitiys on kiireistä aikaa.
Onni harjoittelee jo hienosti kävelyä. Ryhti on vielä matala tasapainon säilymiseksi, mutta muuten neljä tassua kantaa hyvin. Katse on määrätietoinen - eteenpäin!
Näin tassutellaan päättäväisesti...
Itsekin ruokailen välillä ja Onni seurailee vieressä. Vielä ei raksut ole ruokalistalla.
Makujen maailmaa pitää kuitenkin laajentaa, näin kertoili mamma. Pieneltä lautaselta löytyi broilerin jauhelihaa ja kissanmaidonvastiketta sekoitettuna löysäksi soseeksi. Onni ei lautasesta vielä mitään ymmärtänyt. Mamma laittoi sormella pienet makuerät suuhun. Ommi oli aika tyrmistynyt ja huuteli minua apuun. No malliksi sitten nuolin pikkulautasen puhtaaksi; eipän tarvinnut mamman enempää Onnia rääkätä syöttämisellä. Osaan ihan itse ruokkia poikani - jaa enkö muka? Just joo eli pitää ruveta syömään kiinteitä ruokia, että kasvaa isoksi!
Onneksi Onni unohti pian makunautinnot ja päätti jälleen söpöstellä ...
... ja kokeilla istumista - tyyli ei ihan vielä ole hallussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti