Onni täytti 6 viikkoa eilen!
Onni-poikani taitaa olla aika vilkas vesseli. Viime päivien aikana ei pentuhuoneen lattiataso ole enää oikein riittänyt. Pentuhuoneen aidan verkkoa pitkin kiivettiin ylös ja sitten tipahdettiin alas - taas piti aidan pitävyyttä parannella. Pentuhuoneesta sukelletaan portin auettua korkean kynnysaskelman yli seuraavaan huoneeseen - tai ainakin yritetään. Mammahan siis palauttaa karkulaisen nopeasti takaisin turvallisemmille alueille. Onni-poika kyllä protestoi aika hurjasti palautuksen jälkeen - polte tutkimusretkille on valtaisa.
Lelut pentuhuoneessa lisääntyvät, jotta Onni viihtyisi paremmin, kun ei niitä sisaruksia ole leikkikavereina. Helmi opasti pallolelun käytössä - ja se onkin kyllä superkiva. Minäkin jo aikanaan leikin sillä ja täytyy myöntää, että muutamat pyöräytykset olen nytkin tehnyt - höh, täytyyhän Onnille näyttää miten se tosiaan toimii.
Onni keksi, että pallohyrrää voi käyttää myös päänalusena, kun maistelee saalistettua hiirtä.
Hiiriä on ilmestynyt pentuhuoneen joka nurkkaan, ne ovatkin näköjään aika sikiävää sorttia - on punaista ja harmaata ja... Onni alkaa päästä jyvälle saalistuksen riemusta.
Olen kuitenkin huomannut, että ihan paras juttu Onnin mielestä on mamman kädet ja jalat - niitä on turvallista saalistaa. Onni on selvästi mamman perään - jos jokin juttu alkaa jänskättä, niin kipitetään hakemaan lohtua mammalta. Jos Iivari vähän liikaa painituttaa, kipitetään mamman luokse. Jos on muuten vaan tylsää, kipitetään mamman luokse - todellinen mamman poika!
Onneksi mamma hätistelee leikkimään kissamaisia juttuja. Tassuttelua voi harjoitella Helmin kanssa...
... Iivarin kanssa.
Painituokiot Iivarin kanssa ovat aika hurjia. Välillä itsekin menen katsomaan, kun Onni vinkaisee. Onneksi mammakin vahtii kaksikon vauhdikkaita touhuja. Vielä ei Onni ihan Iivarille pärjää, vaikka hirmuiselta osaakin näyttää - korvat linuun, tassut kohti Iivaria ja hampaat esiin.
Mutta Iivari saa tukevan puruotteen ja sitten Onni vinkuu apua...
Onni harjoittelee leikin ohessa niitä kiipeilytaitojaan. Eilen Onni löytyi pentupesämme katolta. No eihän se hupsu osannut tulla alas, vaan naukui hädissään. Onneksi ei yrittänyt hypätä lattialle. Mamma toimi jälleen pelastusenkelinä.
Jotta kiipeilytaidot hioutuisivat huippuunsa, päätti mamma tuoda tänään pienen kiipeilypuun Onnille harjoittelua varten.
Eipä poika tarvinnut kehoituksia kiipeilyyn... saman tien vauhtia ja menoksi.... minä vahdin lattiatasossa ja Helmi kurkisteli seuraavalle tasolle, että mitenkäs sujuu...
Kyllä Onni istuikin polleana poikana kiipeilypuun ekalla tasolla!
Olen yrittänyt esimerkilläni näyttää, että ruokailun tulisi tapahtua kupista tai lautaselta - katsos näin. Mutta Onni käväisee vain nuuskaisemassa ja yrittää peittää lautasen vastaisen varalle. Vesikupista onneksi välillä lipaisee.
Iivarikin tuli näyttämään mallia, mutta Onni vain katselee ja odottaa, että mamma tulee syöttämään kädestä. Onni on kohta ihan pilalle lellitty! Pateeta ja broilerin jauhelihaa - minä saan nykyään syödä ylijäämät - hyvältä maistuvat. Mamma jo kuvitteli, että olen lopettanut imettämisen, mutta tänään se näki kuinka Onni kaivautui mahakarvoihini lupsuttamaan. Täytyyhän sitä nyt pientä vielä ruokkia, jotta varmasti kasvaa - painoa muuten eilen ennen iltaruokaa punnattuna 707g - hurrattiiin yhdessä mamman kanssa. 700g:n raja rikkoutui 6- viikkoispäivän kunniaksi!
Onni pesee huolellisesti nassunsa...
... ja tassunsa.
Minä olen jättänyt Onnin varpaat aika hyvin rauhaan. Välillä pieniä reikkeymiä näkyy, lähinnä nykyään anturoissa - mamma on alkanut epäillä, joko Onni on itse oppinut niitä pureskelemaan - tai paremminkin epäilee, että minä onnistuin tavan opettamaan pojalle. Varpaat kiinnostavat siis meitä kaikkia!
Onnin nukkuessa, livahdan pentuhuoneesta omille mestoilleni uinailemaan. Epäilys kalvaa mieltä, että pian Onni seuraa perässä ja sitten ei ole missään enää rauhallista....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti