5 viikkoinen hurmuri
Tänään Onni täytti viisi viikkoa! Vauhti lisääntyy viikkojen myötä. Onni vilistää jo vauhdilla pentuhuoneessa. Kissamaisia leikinalkuja ja elkeitä on jo havaittavissa. Kovin huvittavalta tosin näyttää, kun tämä pieni karvapalleroni vetää vähän selkää köyrylle ja tulee kohti "kylkimyyryä" tasajalkaa lähes pomppien - viikisiäni vipattaa, kun pidättelen naurua.
Mamma kaiveli kaapista esiin muutaman lelun: hiiren, pallon ja karvapatukan. Onni ihastui karvapatukkaan. Sitten meitä aikuisia kissojakin alkoi leikittää - Helmi ja minä taisimme varastaa Onnilta lelut - siis mehän vain näytimme Onnille miten niillä leikitään. Mamma ehti jo osoitella meitä syyttävällä sormella ja aloitti moitiskelun...
Päätin itse leikittää Onnia hetken aikaa - pojasta alkaa olla jo seuraa.
Onni on alkanut taputella minua tassuilla, pureskella terävillä hampaillaan tassujani, kiskoa karvojani...
... metsästää upeaa häntääni...
... hyökkäillä viattomien kissojen kimppuun.
Helmi raukka joutui hyökkäyksen kohteeksi ja hyppäsi oikein ilmaan ja taaksepäin pakoon - aika huvittava! Ei Onni nyt niin hurja peto sentään vielä ole. Jollen olisi itse ollut paikalla katsomassa mitä tapahtui, olisin ihan varmasti tämän kuvan perusteella väittänyt, että Helmi suunnitteli Onnin kimppuun hyökkäämistä.
Ylpeänä esittelin Onnin eilen kasvattaja-mummilleni, joka tuli tervehtimään meitä. Yritin kehräillä mummille ja puskea kovasti, jotta minutkin huomaisi. Jotenkin tuntui, että mummikin oli ihan Onnin lumoissa - no onhan se hellyttävän ihana. Niin kovasti mummi silitteli ja pusutteli ja ihaili poikaani. Kyllä mummi minutkin huomasi ja kehui minua kovasti hyväksi emoksi. Näytinkin sitten mummille kuinka hienosti poikaani hoidan. Piti niitä varpaitakin pesemäni, kun ovat päässeet hiukan likaantumaan: mammahan on kieltänyt koskemasta Onnin varpaisiin. Jaaha ja sitten kielsi mummikin koskemasta niihin. On se nyt kumma juttu etten saa pestä Onni-poikani varpaita rauhassa!
Tänään mamma toikin Onnille oikein herkkuaterian päivän kunniaksi. Lautasella oli broilerin jauhelihaa pehmennettynä korvikemaidolla ja joukossa oli myös ihan hitunen pateeta. Onni söikin oikein halukkaasti mamman sormelta ruokaansa. Lautasella oli vielä herkkua jäljellä, joten ajattelin, että minäkin saan sitä maistella - mamma kyllä kertoili, etten saisi Onnin annosta syödä. Se oli niin hyvää! Kyllä minäkin olen ansainnut herkkuhetken! - mielestäni. Onni-poika tänään 560g!!!
Ihan turhaan muuten huolehdin, että mitenkä tuon pojan saisi opetettua käymään itse hiekkalaatikkoasioilla. Poika on kuitenkin selvästi hyvin viisas - siis minuun tullut. Nopeasti Onni keksi, että laatikolla voi käydä molemmilla asioilla. Tässä eka dokumentti eiliseltä isomman asian suorittamisesta, pienenpiä oli laatikkoon ilmaantunut jo parin edeltävän päivän ajan.
Ja pitäähän 5 viikkoisesta olla ne poseeraussöpöstelykuvatkin.
Meidän kaksi viisasta - Viisas Musta ja Onni-poikani <3 - hellyyttävää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti