Minä olen tämän päivän sankari - synttärisankari!
Minulla on tänään syntymäpäivä. Tulipahan kuluneeksi kolme vuotta, kun minä ja sisarukseni synnyimme Nenukan kissalassa Unna-mamman hoiviin. Kylläpä aika meneekin nopeasti. Mamma aamulla pusutteli ja onnitteli - lahjan taisin saada jo eilen illalla - en tosin ole ihan varma voiko sitä lahjaksi luokitella. Niin ja ilmestyihän meille tämä uusi kiipeilypuukin tuossa synttäreideni alla.
Paras lahjani taitaa kyllä kuitenkin olla Onni-poikani!
Onni oppii joka päivä uusia juttuja ja kasvaa hienosti. Eilen rikkoutui 600g rajapyykki reippaasti. Ruokailu on kuitenkin edelleen vähemmän itsenäistä. Onni ei vieläkään syö kupista ruokaansa - se haluaa ilmiselvästi nautiskella sylittelyhetkestä mamman kanssa ja aterioida mamman kädestä. On kyllä aikamoista hemmottelua - ainoan pennun oikeuksia?
Onneksi edes tassunsa ja nassunsa putsaa itse. Mamma eilen ylpeänä kiitteli, että olen jättänyt Onnin varpaat aika hyvin rauhaan. No tänään kyllä sitten taas vähän yli-innokkuus iski ja taisin olla liian tehokas - ihan vähän vaan mielestäni. Mamma ei kyllä tänään kiitellyt - yritän oppia...
Lelut alkavat vähitellen kiinnostaa Onnia yhä enemmän. Niitä kokeillaan, vähän maistellaankin.
Mutta varsinaisia sankareita taisimme olla eilen!
Aamulla mamma käveli kohti pentuhuonetta Onnin ruokakuppien kanssa, kun se totesi pienen vilahduksen jalan vieressä. No kukapa muu pieni meillä vilahtaisi kuin Onni! Onni oli päättänyt tunkeutua aidan liian suurista aukoista tutustumaan laajempaan maailmaan. Mamma selvästi pohdiskeli hetken, manaili ja yritti kiireisesti keksiä väliaikaisen ratkaisun työpäivänsä ajaksi. Keksihän se joo muttei kissoja pitävää ratkaisua. Töistä tultuaan mamma oli aivan järkyttynyt, kun minä ja Onni istuimme kirjastohuoneen matolla hyvin tyylikkäästi. Siis mistä ja miten? - me olimme aikamoisia sankareita! Illalla miesväki paranteli pentuhuoneen aitojen pitävyyttä pienempisilmäisellä verkolla ja mamma kehtasi irvailla, että siinä minun synttärilahjani sitten on.
Nyt olemme pysyneet pentuhuoneessa ja leikkineet siellä.. no jostakin löytyy rako, kolo, aukko...
Iivari pääsee aina välillä painittamaan Onnia. Kokoeroa on kuitenkin vielä sen verran paljon ettei Onni-poikani oikein pärjää. Onneksi mamma katselee vieressä ja vie Iivarin pois siinä vaiheessa, kun meno yltyy liian rajuksi.
Kolmen kerroksen väkeä uudessa kiipeilypuussamme... ja pian sillä kiipeilee myös Onni!
Uudessa kiipeilypuussa on oikein mukava peti - siinä on ihana uinailla Onnin hoidon lomassa.
Minä olen omat synttärionnitteluni ja pusuni ja halini ja herkkuni jo saanut!
Oikein ihanaa synttäriä myös kaikille sisaruksilleni! Ja terkkuja Unna-mammalle sekä Fuku-iskälle. Ja kehräykset omalle kasvattajalleni Päivi-mummille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti