Onni tänään 8 viikkoa - miten aika rientääkään...
Mamma sanoo aina, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä nopeammin aika tuntuu kuluvan. No nyt kyllä alkaa vähän huolestuttaa, että olenko minä mukamas tulossa vanhaksi; viikko vaan tuntui vilistävän ihan hurjan nopeasti. Vastahan kirjailin Onnin kuulumisia, kun hän täytti 7 viikkoa.
No niin tai näin, Onni on nyt 8 viikkoa ja aikamoinen rallataja hänestä onkin tullut. Mamma toi kiipeilytynnyrini pentuhuoneeseen päivän kunniaksi. Ei mennyt kuin sekunnin sadasosa, kun Onni olikin jo tynnyrin päällä keikkumassa. Tynnyri on Onnille tosi mieluinen - niin oli muuten minullekin aikanaan Onnin ikäisenä - meillä oli silloin Nenukan kissalassa samanmoinen.
Kiipeilyleikkeihin osallistuivat toki myös Helmi ja Iivari - Helmi hillitysti, Iivari vähemmän hillitysti. Onneksi kukaan ei pudonnut.
Onni poikani on kyllä hyvin pätevä - niin hän vaan tuon ylätasanteen valloitti...
Tynnyrin pesäkolo vasta superpaikka olikin - sieltä oli Onnin mielestä kiva huiskia ohikulkijoiden häntiä... heiluvia sulkia, ohikiitäviä hiiriä...
... joskus kuitenkin kannattaa kiva leikkipaikka jakaa... painimatsi Iivarin kanssa onnistui täälläkin.
Välillä Iivarikin vain katselee pienen hupsuni touhuja...
... useimmiten on mukava tietenkin osallistua leikkeihin...
.. sopivassa vaiheessa voi vaikka puraista niskavilloista ja aloittaa kissamainen pentutappelu...
Onni osaa todella söpöstelyn taidon - tänään hän on 954g pehmeää söpöyttä!
Onni on hyvin reipas poika. Paimensukuisten alamaisteni älämölö haukunta ei Onnia hetkauta, ei myöskään aidan raosta työntyvä koiran kuono. Imuri on ainoastaan kiinnostava ja sitä Onni katselee ihan vierestä, kun mamma sillä putsailee lattialta roskia. Mamman luokse Onni kipittää nopeasti ja olenpa kuullut muutaman kerran kehräävänkin mammalle. Vieraat ihmiset sensijaan ovat jännempi juttu ja niitä Onni miellummin katselisi vähän kauempaa. Mamma on kuitenkin nostiskellut Onnia vieraiden siliteltäväksi, jotta poikani tottuisi myös muiden ihmisten kosketukseen. Itse näytän Onnille reipaasti esimerkkiä, miten vieraiden kanssa toimitaan - käyn heitä tervehtimässä ja saan samalla muutamat rapsutukset.
Söpöstelykin alkaa toisinaan väsyttää..
Onhan meillä toki muutakin tapahtunut sitten tässä menneenä viikkona. Ihan unohdin viimeksi kertoilla, että rakas Niehku-ystäväni täytti 4 vuotta - Onnea oikein paljon! Tosin olen ollut vähän pettynyt, kun Niehku-ystäväni ei Onnia ole käynyt katsomassa. Kaikki muut paimensukuiset alamaiset työntelevät kuonoaan portin raosta, mutta Niehku-ystäväni viettää aikaansa jossain muualla. Mielelläni Onni-poikani hänelle esittelisin.
No vieraista kun puhuttiin, niin kyllähän heitä nyt on kivasti käynytkin. Niehkun poika Barfi käväisi emäntänsä kanssa. Niehku-ystäväni vähän kertaili pojalleen kultaisia käytöstapa-sääntöjä leikin ohessa. Nukkavieru oli niin ikään pihalla koheltamassa. Barfin emäntä pääsi myös ihailemaan Onni-poikaani.
Vanha tuttuni Adja ja tyttärensä Tiida kotiväkineen poikkesi meillä eilen. No muut paimensukuiset olivat muualla ja meidät teljettiin pentuhuoneeseen. Olisin kyllä halunnut käydä Adjaa moikkaamassa. Mamma oli sitä mieltä, että tulee vähemmän ryntäilyä, kun me kissat olemme poissa näkyvistä. Tiida ei ole vielä meihin tutustunut, eikä osaa kuulemma kauniita käytöstapoja noudattaa meidän kissojen kanssa - ok, menihän se näinkin. Onneksi kuitenkin ihmisväki tuli meitä tervehtimään ja pikku-Nikolas leikitti sulkalellulla hienosti Onnia ja Iivaria. Kivaa!
Tiidan pitäisi kuulemma syksymmällä sitten tulla tänne meille mikäli kaikki sujuu suunnitellusti - pentuhuoneen kuulemma aikoo vallata. No silloin sitten koulutan myös Tiidalle käytöstavat kuntoon.
Tällä viikolla on tulossa käymään Onnin Hemmo-isän omistaja; katsomaan pojanpoikaa, niin ja näkeepähän samalla myös pojantyttären eli Helmin. Niin Onnihan on puolisiskoni puoliveli :) - no ihan oikeesti on!
Minulla on omat hetkeni - riippukeinussani saan välillä nautiskella ihan itsekseni - kesäisesti.... ja aika rientää vauhdikkaasti eteenpäin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti