Onni 12 viikkoa

Pikkuiseni jo 12 viikkoa!

 Eilen Onni täytti 12 viikkoa ja olisi nyt sitten virallisesti luovutusiässä. Onni on kuitenkin minun oma poikani ja onneksi mamma on alusta asti luvannut, että Onni saa jäädä kotiin kanssani. Itkuhan siitä tulisi, jos tästä suloisesta pikkumiehestä pitäisi luopua. Onhan mamma tehnyt niin paljon juttuja Onnin kanssa: aluksi, että poika pysyi hengissä ja nyt kasvaa ja voi hyvin - ei mammakaan voisi luopua sydänkäpysestämme.

 Onni kävi tänään eläinlääkärillä kontrollissa, kun viime viikon lievä mahatauti heilautti veriarvoja anemian puolelle. Nyt arvot olivat jo aika hyvin korjaantumassa, vain parissa oli enää pientä poikkeamaa, mutta vain niin vähän ettei kontrollia enää tarvita. Ihanaa - kyllä minua jännitti ja pelotti, että jos niissä olisi vielä jotain kummallista. Onni on nyt syönyt tosi hyvin ja ihan itse lautaselta. Joskus mamma hiukan vielä avustaa. No mahataudin myötä sitten se babypatee ei enää maistu. Broilerinjauhelihakermaviili maistuu, mutta jotain muutakin pitäisi kyllä mennä! Mamma yrittää raksuja tuputella, mutta Onni sylkee ne toisesta suupielestä ulos - voi poika, vitamiineja pitäisi saada. Jauhelihassa, kun vitamiineja ja kaikkia muita hippusia ei kuulemma ole tarpeeksi. Niin, hiirissä siis varmaan olisi, niitähän me kissat olemme aikanaan popsineet eikä kukaan puhunut vitamiineista mitään... Onnin paino nousee kaikesta huolimatta hienosti. Eilen 12- viikkoispäivän kunniaksi ylittyi 1.5kg rajapyykki - painoa 1560g! Ja tänään lähennellään jo 1.6kg rajaa - ahmatti :)

 Kiipeilypuu on ihan paras riekkumispaikka. Siellä Onni jaksaa melskata. Metsästää välillä häntääni, omaa häntäänsä ja painia Iivarin kanssa. Onneksi kumpikaan ei ole vielä tipahtanut alas....

 Mamma ja Iivari toivat kauniin sulkalelun Onnille tuliaisiksi näyttelystä. Iivari tosin ei meinannut oikein raskia luopua siitä. Iivari leikki sulan kanssa ja murisi Onnille, kun pikkuiseni yritti lähestyä ja napata lelun itselleen. Hetken leikkittyään ja murrattuaan Iiivari kuitenkin luovutti huiskan Onnille ja sitten pojat leikkivät ihan sulassa sovussa myös yhdessä.

 Välillä on hyvä vetäytyä kiipeilypuun yläpesään, joka on sopivan kokoinen Onnille päiväunien nukkumiseen. Meille muille pesä on vähän pieni ja ahdas...