Onni päätti tutkia koko talon....
Onni poikani päätti noudattaa kutsukurinoitani - tai paremminkin mamma päätti uskaltaa päästää Onnin valoittamaan ja tutkimaan koko talon. Olin jo monta päivää kurissut portilla ja kutsunut Onnia seuraamaan. Mamma vaan ei ymmärtänyt, että mielestäni Onni on valmis lähtemään suureen maailmaan pentuhuoneesta. No olihan Onni pikaisesti saanut jo käydä viereisessä huoneessa, mutta nyt on portit ja ovet auenneet...
Valloitus toki alkoi pentuhuoneen viereisestä huoneesta, jossa on kutsuvasti sohva ikkunan edessä - siitä pääsee pienetkin pennut ikkunalaudalle tutustumaan kasvistoomme. Ja mikäli Onni on sitten yhtäänkään tullut puolisiskoonsa - siis minunkin puolisiskooni Helmiin, niin kukkaruukut tipahtelevat säännöllisin väliajoin lattialle - ja mamma siivoaa...
Luulempa, että mamma joutuu kyllä nyt luopumaan ruokailuhuoneen pitkistä verhoista. Me aikuiset kissathan olemme verhot jättäneet varsin hyvin rauhaan, mutta Onnia kovasti kiipeilyharjoitukset kiinnostavat - verhothan sopisivat siihen tarkoitukseen erinomaisesti...
Sohvan alle on hauska pujahtaa piiloon. Iivari ei sinne enää mahdu - joten alle Onni pinkaisee lujaa pakoon ja pian taas ilmestyy leikkiareenalle takaisin....
Uusin kiipeilypuumme on myös Onnin puolesta nyt valloitettu - aluksi matalalla oleva pesäkolo...
.... sitten seuraava taso, jossa muuten minä nykyään makoilen pitkiä aikoja nautiskellen rauhasta...
... jaaha, ei siis tämäkään taso riittänyt, vaan yläilmat kutsuvat Onnia - sinnikäs sissi...
... nyt sitten voisit lopettaa ylemmäs kiipeämisen!
Iivari titenkin kipaisi samalle tasolle - ja mamma katseli huolestuneena, ettei Onni vaan tipahda alas.
Olisishan se pitänyt arvata. Tottakai Onnin piti kiivetä ylimpään pesään asti ja vieläkin katse suuntautuu ylöspäin kohti katon rajaa - nyt pientä rajoitusta - meillä ei seinäkiipeilyä harjoiteta!
... Pesästä pääsee vitriinikaapin päälle.... mutta mitenkähän pieni poikani aikoo päästä alas? Onneksi mamma pelasti jälleen kerran...
Tutkimusmatka jatkuu keitiön kautta eteiseen ja sitten onkin vuorossa alakerta. No kävin kutsumassa rappusissa, jotta Onni huomaa, että alakertaan pääsee rappusia pitkin pomppimalla - alakerrassa on on mukavia piilokoloja...
Viimeksi olin vähän närkästynyt, kun Niehku-ystävääni ei Onni-poikani ole kiinnostanut. Nyt heräsi kuitenkin paimenkoiran mielenkiinto. Pientä Onnia on ihan varmasti paimennettava ettei se katoa mihinkään!. Ihana, rakas ystäväni - Niehku! - Olet ihan paras :)
Sillä välin nuorin paimentajamme Nukkavieru makoili Iivarin kanssa olohuoneessa...
Ihan koko ajan Onni ei jaksa talossa kierrellä, vaan on kiva palata pentuhuoneen lähistölle. Matto on Onnin mielstä aivan ihana. Siinä se kieri ja pyöri ja pomppi ja melkein heitti kuperkeikkaakin söpöstelyä unohtamatta.
Ajattelin sitten minäkin liittyä leikkiin - vaikka pääsääntöisesti minä en leikitä Onnia vaan nuoremmat saa sen hoitaa ja minä laumanjohtajana vain katson perään... Nyt en voinut vastustaa kiusausta...
Siinä me pyörittiin ja hassuteltiin ja Onni sai kokeilla korvanahkani kestävyyttä... aika terävät hampaat pojalla kyllä onkin...
Helmiä taisi harmittaa, kun ei päässyt mukaan leikkihetkeemme - mutta se oli tarkoitettu vain äidin ja pojan keskinäiseksi hetkeksi...
Olohuonekin on tullut jo tutkittua. Niin ja siltä löytyy lisää kivoja kukkaruukkuja ikkunalaudalta.
Eilen Onni sitten saavutti uuden etapin! Paino ylitti 1kg rajapyykin! Vaude, miten hyvin poika kasvaa. Ja en edes viitsi mainita miten ruokailu edelleen sujuu... oikea lellikki poika...
Onnin Hemmo-iskän oma Mirja kävi eilen katsomassa Onnia. Onni olikin aika reipas ja niin nätisti oleili hetkiä Mirjan sylissä... kovasti Onni kuulemma muistuttaa Hemmo-iskäänsä pentuna :)
Välillä Onni hetken malttaa olla pestävänä ja puunattavana - käy vielä välillä maitobaarillakin - silloin kehrään tyytyväisenä hiljaa ja ja olen onnellinen - Onni <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti