Joskus täytyy vähän hauskuuttaa yleisöä...
Meillä on Helmin kanssa ollut oikein mukava kesä. Olemme leikkiä rallatelleet oikein sydämen kyllyydestä. Toki edelleen olen sitä mieltä, että yöllä mielummin nukkuisin, kun taas Helmin mielestä se on juuri oikea hetkia seikkailuille ja kissamaiselle elämälle. Aamulla sitten mamma on ollut useamman kerran ihmeissään öisien puuhasteluidemme tuloksesta - ja kaikkihan menee tietenkin Helmin piikkiin. Kukkaruukkuja on löytynyt lattialta, vessapaperirullia on ollut leviteltyinä samoin keittiön käsipaperirullia. Helmi hallitsee myös laatikoiden ja ovien avaamisen - joten tavaroita on sen mukaisesti levitelty vääriin paikkoihin.... Ja minä vain seurailen puuhastelua!
Päivisin uinailemme pitkiä päiväunia useammankin kerran päivän mittaan. Mutta välillä alkaa taas leikkimieli kutkuttaa - vauhtia ei leikeistämme puutu.
Pari päivää sitten Helmi kuljeskeli perässäni, hyppelehti niskaani, nykäisi hännästäni, takakoivestani, niskavilloistani - hypähti sohvallekin perääni ja päätti aloittaa kissamaisen leikkitappelun. Aikamme mätkimme toisiamme tassuilla, siis ihan nyrkkeilymatsin tapaan. Mamma oli ehtinyt kamerankin hakea ja ikuistaa hauskanpitoamme kuvin - no kyllä me aika hurjilta näytimmekin!
Eikös me ollakin hurrrrrrjan vihaisen näköisiä..... petoja... saithan mamma varmasti hyvät kuvat meistä!
Leikkinahistelumme päätteeksi suunnittelimme molemmat asettuvamme juuri pestyn maton päälle nukkumaan, mutta Helmi tietenkin levittäytyi vallaten koko tuolin, jonka päälle matto oli laitettu - "no vallatkoon", ajattelin ja hipsin toisaalle...
Helmillä on muutenkin taipumus seurailla minua mielipaikkoihini - mokomakin pikkuhäirikkö
Vitriinikaapin päälle, jonka olin vastikään oivaltanut oikein mukavan rauhalliseksi uinailu-ja tähystyspaikaksi...
...Kiipeilypuuhuni - en saa enää rauhassa mutustella raksujanikaan yläpedissä....
.. Ja näin Helmi valtasi jälleen paikkani...
...Pysykin nyt sitten siellä, minä makoilen täällä sohvalla.
No yhtenä päivänä sentään sain makoilla kiipeilypuuni oksalla ihan rauhassa ja katsella mitä paimensukuiset alamaiseni puuhastelivat - makoilin rennosti...
Kaikille oli annettu makoisat puruluut. Isot koirulit tietenkin ahmivat omansa pikavauhtia, mutta tuo Nukkavieru mutusteli omaansa piiitkän aikaa - toiset seurasivat vieressä, josko pentu jättäisi vielä heillekin jotain syötävää.
Pehmo-Nalle sai sitten jollain ihmeen konstilla huijattua Niehku-ystäväni putsaamaan silmärähmänsä. Tätä hommaa ei Niehku-ystäväni ole aiemmin suostunut tekemään vaan se on perinteisesti ollut Viisaan Mustan tehtävä - luonnollisesti Pehmo-Nallen äityliininä. Ihmeiden aika ei siis paimensukuisillakaan ole vielä ohi!
Pihalla ne ovat viettäneet kesäisiä päiviä Tänä kesänä tosin enemmän vesisateessa kuin auringossa, eikä helteestäkään ollut haittaa....
Pihalla ovat kirmailleet, kaivaneet kuoppia, pureksineet oksia, kaivaneet esiin kiviä ja lasinpaloja, matoja ja multakokkareita - tai ehkä ei pidä yleistää. Tuota kaikkea on lähinnä tehnyt Nukkavieru ja Niehku-ystäväni on vain vähän auttanut kuoppien kaivamisessa. Muut ovat makoilleet lahnoina pitkin pihaa. Nukkavieru onkin aina ihan multainen ja kurainen - kaiketi sen vuoksi mamma suunnitteli Nukkavierun uittamista. Kahlasi se sen verran, että mahanalus kastui, mutta eipä halunnut uimaan. Eipähän täällä muutkaan karvatassut ui!
Niehku-ystäväni on joutunut viettämään kesän rauhallisin ottein, kun ensin oli tassu kipeä ja sitten iski valeraskaus ja sitten vielä steriloitiin - ihan on ystävääni käynyt sääliksi.
Onneksi kuitenkin Niehku-ystäväni upea häntä on pennutuksen aikaansaaman karvattomuuden jälkeen palautunut entistä upeammaksi. Kyllä meillä onkin upeat hännät - Niehku-ystävällä ja minulla - niin ja Helmilläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti