Blondi kolli - Nukkavieru tyttö....
Pitäähän sitä nyt kaikkea kokeilla... jos vaikka.... Jaaha siis ei!
Ja taas ne alkoivat - tassunvipatuskurinapäiväni. Ehtipähän olo olla vähän normaalimpi vajaan viikon, kunnes mieli muuttui levottomaksi ja kaikkea eteen tulevaa oli pakko alkaa puskea. Kurinapäivieni seurauksena meillä on nyt talossa hämmentynyt Nukkavieru-tyttö. Myönnettäköön, että olen tehokkaasti torpannut Nukkavierun kaikkinaiset lähentely-yritykset siitä asti, kun se meille toukokuussa saapui. Olin saanut sen koulutettua kunnioittamaan minua erittäin hyvin.
Nyt kurinapäiväni teki minulle kuitenkin tepposet - ihan pakko oli lähteä testaamaan ettei Nukkavieru kuitenkin olisi paimensukuisten karvoihin naamioitunut blondi kolli. Kurinaa, puskentaa, nuolentaa, puskentaa ... ja Nukkavieru näytti kuulemma siltä, että pitäisikö ihan lopettaa hengittäminen - silmät tummina pyörylöinä se tuijotteli mammalta apua. Sinnikkäästi se kesti lähentelyni, vaikka hämmennys paistoikin kuonoltaan!
Siis olen kyllä ihan ihmeissäni, mihin kaikki kollit ovat kadonneet ... norjan metsiinkö? Olen jotenkin ollut ymmärtävinäni, että niitä pentusia pitäisi maailmaan saattaa, mutta enhän minä nyt mikään sisäsiittoinen ole. Ahaa... no mammakin kuulemma odottelee seuraavaa siirtoa kolliasioissa - niistä kun päättää ihan muu taho... Olen kyllä huomannut, että mammallakin alkaa kohta hermot mennä... Mammahan on rauhallinen ja suhtautuu asioihin yleensä tyynesti ja ymmärtäväisesti - olen ollut aistivani viime aikoina ymmärryksen olevan kuitenkin katoamassaa oleva luonnonvara... Mamma on väläytellyt jo naapurin harmaata kolliakin... No ei siinä mitään Vili on oikein komea tuuheaturkkinen siniharmaa maatiaiskollipoika,
* hmmm... laitetaan mietintämyssyyn* - mielummin kyllä kuitenkin haluaisin puhdasrotuisen sulhasen...
Kurinaa, puskentaa, vipatusta, kurinaa yöllä, kurinaa päivällä, mouruntaa, pooojaaatttt!
Juhliakin vietetään.... Viisas Musta täyttää tänään 8- vuotta!
Viisaan Mustan synttäribileitä vietettiin puutarhan uumenissa - tässä arteenmetsästysleikki menossa.
Viisas Musta on edelleen hyvin vauhdikas tyttö. Askel ei paina, vauhdilla mennään ja vahdilla tullaan. Ikkunasta olen katsellut, kuinka se kirmailee Nukkavierun ja välillä Niehku-ystävänikin kanssa pihalla oikein huiman vauhdikkaasti. Niin Pehmo-Nallehan harvoin liittyy vauhdikkaisiin leikkeihin. Viisas Musta juoksee edelleen myös agility- kentällä - eikä siellä kukaan arvaa neitokaisen ikää.
Kurinoitteni välillä kipaisin hakemassa lempparihiireni uunin päälystältä....
Ja tottakai Helminkin olisi sinne pitänyt päästä. Adjaakin aarrekätköni kiinnosti... pitäkäähän tassunne erossa minun hiiristäni!
Kurinaa, kurinaa.....kurinaa.........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti